Kello ei ollut vielä kolmea iltapäivällä lauantaina, kun Helsingin areenan lähialueen kahviloissa oli loppunut kahvi ja erään pop-up-kojun koko sata kappaletta vuosikymmenen tunnistuskortteja. Yleisradion satavuotisjuhlan suora lähetys alkoi vasta kello 17.30, mutta sen taloudellinen jälkimarkkina oli jo täydessä vauhdissa.
"Emme osanneet varautua tähän kysyntään", sanoi kojunpitäjä Seppo Ranta, joka myi käsintehtyjä bingolautoja, joihin oli painettu vuosilukuja 1926–2026 ja ruutuja tekstillä "kulissikierros venähtää", "joku mainitsee lyhytaaltoradion" ja "juontaja sanoo satavuotias vähintään seitsemän kertaa". Erä myytiin loppuun ennen kuin ensimmäinenkään juhlavieras oli ehtinyt paikalle.
Aitoa kohinaa litroittain
Vilkkainta kauppa kävi kuitenkin verkossa. Äänisuunnittelija Ritva Kaipio oli äänittänyt kolme vuotta sitten vanhan lampparivastaanottimen kohinaa varastoonsa "siltä varalta, että joskus tulee kysyntää", ja lauantaina se tuli: hänen 47 sekunnin pituinen "Aito 1962 -radiokohina" -äänitiedostonsa oli myynyt iltapäivään mennessä yli tuhat kertaa hintaan 2,90 euroa kappale.
"En osaa sanoa, kuinka moni näistä ostajista oikeasti kuunteli sen loppuun", Kaipio sanoi. "Mutta ostoskuitissa lukee 'aitoa nostalgiaa', ja sillä on ilmeisesti arvoa sinänsä, vaikka ei kuunneltaisi."
Samaan aikaan LinkedIn täyttyi itsenäisten konsulttien tarjouksista, joissa luvattiin auttaa yrityksiä "kanavoimaan satavuotisjuhlan tunnelataus organisaation tarinankerrontaan". Yksi konsulteista, kaipauskonsultiksi itseään tituleeraava Arto Muistola, kertoi laskuttavansa 180 euroa tunnilta "nostalgiakartoituksesta", jossa asiakasyritys käy läpi omia vuosikymmeniään Ylen juhlavuoden rinnalla.
"Moni yritys ei tiedä, että se on itse asiassa jo neljäkymmentä vuotta vanha", Muistola sanoi. "Sen tajuaminen samana iltana kuin Yle täyttää sata voi olla hyvinkin liikuttava kokemus, ja liikuttavat kokemukset myyvät jatkokoulutuksia."
Vuokramökin hinta tuplaantui tunnissa
Myös fyysinen kauppa vilkastui. Eräs Töölön elektroniikkaliike vuokrasi lauantaina yhdeksän kappaletta 1970-luvun tyylisiä kuulokkeettomia transistoriradioita "aidon katselukokemuksen" luomiseksi, vaikka lähetys oli tarkoitus katsoa television kautta. Vuokrahinta nousi päivän aikana kahdesta eurosta viiteen, kun kysyntä ylitti tarjonnan kolmannen radion kohdalla.
Yksi vuokraajista, helsinkiläinen Minna Aaltonen, sanoi ottavansa radion mukaan katseluiltaan "rekvisiitaksi, ei kuunneltavaksi". Hänen kolme ystäväänsä olivat jo varanneet omansa.
Vedonlyöntipooleja syntyi ainakin kolme: yhdessä veikattiin, mitä vuosikymmentä juontaja käsittelee pisimpään, toisessa montako kertaa sana "yhteinen" mainitaan lähetyksen aikana, ja kolmannessa lyötiin vetoa siitä, ehtiikö kukaan studiovieras mainita kilpailevan suoratoistopalvelun nimeltä. Panokset vaihtelivat kahden euron pizzaviilasta viiteenkymmeneen euroon.
Yleisradion viestinnästä ei lauantaina kommentoitu ympärille syntynyttä pienoistaloutta. Areenan ovilla jonottanut yleisö sen sijaan vaikutti tyytyväiseltä: moni oli hankkinut sekä bingolaudan että kaipauskonsultin puhelinnumeron, siltä varalta että juhlavuosi jättää jälkeensä jotain, mistä on vaikea päästää irti.
Jälleenmyyntimarkkina syntyi ennen kuin ensimmäistäkään korttia oli käytetty
Iltapäivän mittaan bingolautojen jälleenmyyntimarkkina ehti käynnistyä ja romahtaa saman tunnin sisällä. Yhdellä nettikirpputorilla lauantaiaamuna kahdella eurolla myyty kortti kiersi käsistä käsiin viiteen euroon asti, kunnes joku huomasi, että kortteja oli painettu satoja lisää varastoon ja hinta putosi takaisin alle alkuperäisen. Ranta itse piti tilannetta odotettuna. "Nostalgialla on huono jälkimarkkina-arvo, koska sitä voi periaatteessa tuottaa loputtomiin. Ainoa niukka resurssi on ilta, jolloin sitä käytetään."
Myös vakuutusala ehti mukaan ilmiöön: yksi verkkovakuutuksia myyvä yritys tarjosi lauantaina "juhlavuoden tunnekatkovakuutusta", joka korvaisi asiakkaalle 15 euroa, mikäli tämä joutuu poistumaan kesken lähetyksen kyyneliin puhkeamisen vuoksi. Tuotteen myyntipäällikkö Laura Hiekkanen kertoi myyneensä ensimmäisen tunnin aikana kolmisenkymmentä vakuutusta, vaikka korvausehdot edellyttävät todistajaa paikan päällä.
"Emme osaa vielä sanoa, kuinka moni oikeasti hakee korvausta", Hiekkanen sanoi. "Mutta itse tuotteen olemassaolo tuntuu jo lohduttavan ihmisiä etukäteen."
Kello 17.30 lähestyessä osa myyjistä oli jo siirtynyt suunnittelemaan seuraavaa tilaisuutta. Muistola kertoi saaneensa kolme yhteydenottoa yrityksiltä, jotka halusivat varata "nostalgiakartoituksen" valmiiksi seuraavaa pyöreää vuosipäivää varten, vaikka kukaan ei osannut sanoa, minkä tahon juhlavuodesta olisi kyse.
