Marko Peltosen omistusosuus harmaasta sähköfarmariautosta on 1/380. Viikoittainen ajovuoro on merkitty sovellukseen tiistaiaamuksi kello 5.40, neljän minuutin ja kahdenkymmenen sekunnin mittaisena, koska kaikki muut kellonajat oli varattu jo edellisenä syksynä. "Ehdin juuri ja juuri kääntää pihasta kadulle ja takaisin", Peltonen sanoo. "Mutta auto on minunkin, siinä missä kenen tahansa muunkin niistä 379:stä."

Peltonen on yksi ensimmäisistä asiakkaista palvelussa nimeltä YhteisVoltti, joka syntyi suoraan uusien sähköautojen keskihinnan noustua 40 000–50 000 euroon. Yhtiön mukaan summa on tavalliselle palkansaajalle niin kaukana arjesta, ettei sitä kannata enää ajatella ostoksena vaan osuutena – samalla tavalla kuin asunto-osakkeen tai kesämökin voi jakaa useamman omistajan kesken.

"Ihmiset eivät oikeasti halua ajaa autoa niin paljon kuin luulevat", sanoo YhteisVoltin perustaja Ilkka Rautavaara. "He haluavat, että sähköauto on olemassa ja että se on heidän. Ajaminen on tässä yhtälössä yllättävän pieni osa."

Kalenteri ratkaisee kaiken

Sovellus jakaa auton käyttöajan huutokaupalla, jossa suosituimmat vuorot – arkiaamut ja perjantai-illat – menevät korkeimman tarjouksen tehneille. Loppuajat jaetaan tasan kaikkien 380 omistajan kesken, mikä tarkoittaa käytännössä muutamaa minuuttia viikossa. Osa omistajista ei ole koskaan päässyt ajamaan lainkaan, koska heidän vuoronsa on osunut yöaikaan, jolloin auto on ollut latauksessa yhteiskäyttöisellä pihalla Vantaalla.

Se ei Rautavaaran mukaan ole ongelma. "Meillä on asiakkaita, jotka eivät ole avanneet autoa kertaakaan, mutta jotka silti seuraavat sovelluksesta joka päivä, missä auto liikkuu. He sanovat, että se rauhoittaa. Yksi asiakas kutsuu sitä 'meidän autoksi', vaikka hän ei ole koskaan istunut siihen."

Kulutustutkija Erkki Velkanen Kuluttajatutkimuskeskuksesta pitää ilmiötä loogisena jatkumona. "Kun tuote karkaa hinnaltaan tavanomaisen ostoksen ulottumattomiin, ihmiset eivät lakkaa haluamasta sitä. He keksivät uuden tavan sanoa omistavansa sen. Ensin oli osakesäästäminen, sitten kryptolompakon murto-osat, nyt auton peltiä senteissä."

Jono venyy, hinta ei laske

YhteisVoltin jonotuslista on tällä hetkellä yli kuuden tuhannen hakijan mittainen, ja uusia osuuksia vapautuu harvoin – yhtiön mukaan omistajat myyvät murto-osiaan eteenpäin harvemmin kuin oikeita autoja, koska osuus tuntuu "henkilökohtaisemmalta kuin sen hintalappu antaisi ymmärtää". Yksi 1/380-osuus maksaa tällä hetkellä 118 euroa, ja hinta on noussut jonon kasvaessa kolme kertaa viime keväästä.

Rautavaara ei pidä nousua ongelmana, vaan merkkinä siitä, että malli toimii. "Emme myy autoa. Myymme sen tunteen, että pystyy sanomaan omistavansa sähköauton, ilman että joutuu ottamaan siihen lainaa." Hän kertoo, että seuraavaksi vuoroon tulee toinen ajoneuvo, jonka omistajamäärä on tarkoitus nostaa jo alusta lähtien viiteensataan.

Peltosta se ei haittaa. Hän on juuri ostanut lisäosuuden – nyt hänellä on kaksi 1/380:ttä samasta autosta. "Ajallisesti se ei muuta mitään", hän myöntää. "Mutta kun katson autoa pihalla, tiedän omistavani siitä kaksinkertaisen siivun kuin naapurini. Sillä on väliä, vaikka en osaisi selittää miksi."

Sovelluksen keskustelupalstalla omistajat vaihtavat vuorojaan kuin lentopisteitä: joku tarjoaa perjantaiaamun neljä minuuttia vastineeksi kahdesta arki-illan minuutista ja pussillisesta pihasämpylöitä. Rautavaaran mukaan vilkkain kauppa käydään aina ennen koulujen syyslomaa, kun moni haluaa ajaa lapsensa mökille edes muutaman kilometrin matkan – jonon päässä olevat tyytyvät siihen, että saavat katsoa auton lähtevän pihasta ikkunasta.