Kello oli iltapäivällä, kun urheiluhistorioitsija Reijo Vanttinen jätti kesken arkistolaatikon läpikäymisen Kansallisarkiston lukusalissa ja avasi kännykästään Ylen tekstiseurannan. Yleisurheilun Ruotsi-ottelun kymppitonnilla kierrosluku näytti 19, ja Alisa Vainion etumatka oli kasvanut sellaiseksi, ettei sitä Vanttisen mukaan voinut enää pitää pelkkänä yksittäisenä juoksuna. "Tämänkaltaisia hetkiä tulee sukupolvessa ehkä kolme tai neljä. En aikonut jäädä ilman muistiinpanoja siitä, missä olin, kun kierrosluku näytti 19."
Vanttinen ei ollut ainoa, jolle iltapäivän tekstipäivitykset muuttuivat kesken kaiken jostain muuksi kuin urheiluseurannaksi. Ainakin kolme helsinkiläistä työpaikkaa keskeytti kokouksensa, kun etumatka alkoi näyttää lopulliselta, ja pieni, vasta muutama kuukausi sitten perustettu Kansallinen Urheiluperinnön Arkisto ilmoitti tallentavansa jokaisen tekstiseurannan päivityksen alkuperäisenä lähdeaineistona, sekunnilleen aikaleimattuna. Arkiston perustaja Outi Rimpiläinen sanoo, ettei seurannan kieliasua saa editoida jälkikäteen, "koska silloin katoaa juuri se osa, joka tekee siitä aitoa: toimittaja, joka ehtii kirjoittaa 'huikeaa' kolme kertaa peräkkäin ennen maalisuoraa."
Kierrosaikoja verrataan jo vuoteen 1987
Iltapäivän aikana some-keskustelu alkoi vertailla tämänpäiväistä etumatkaa vuoden 1987 Ruotsi-ottelun legendaariseen keihäshetkeen, josta suurin osa vertailijoista myönsi tietävänsä vain sen, että se oli jotenkin legendaarinen. Urheiluhistorian dosentti Kalle Ahtiluoto suhtautuu vertailuun varauksella, muttei täysin torju sitä. "Metodisesti kysymys on hankala, koska emme voi vielä tietää, miten tätä hetkeä muistetaan kahdenkymmenen vuoden päästä. Voin kuitenkin sanoa, että olen jo nyt tallentanut ruutukaappauksen varmuuden vuoksi."
Reaktiot eivät rajoittuneet historian ammattilaisiin. Filosofian maisteriopiskelija Aada Kinnunen seurasi tilannetta yliopiston kirjaston käytävällä ja kuvailee kokemusta "outona ajallisena tiivistymänä", jossa kierrosluvun kasvaessa myös katsojan oma suhde odottamiseen muuttui. "En osaa selittää, miksi kierros 19 tuntui eri asialta kuin kierros 18. Ehkä kyse on siitä, että jossain vaiheessa etumatka lakkaa olemasta luku ja alkaa olla tunne."
Urheilutoimittaja Iiro Salmelin, joka kirjoitti tekstiseurantaa koko iltapäivän, kertoo huomanneensa saman ilmiön aiemminkin, mutta ei ole tottunut siihen, että hänen tekstiään luetaan tapahtuman aikana yhtä tarkasti kuin sen jälkeen. "Normaalisti kukaan ei lue kierroksen 12 päivitystä enää kierroksella 19. Tänään joku kommentoi minulle Twitterissä, että kierroksen 12 sanavalinta 'alkaa näyttää siltä' oli jälkikäteen ajateltuna profeetallinen. En muista edes kirjoittaneeni sitä lausetta ajattelematta mitään."
Rimpiläisen arkisto sai iltapäivän aikana myös yhteydenoton eläkkeellä olevalta pituudenmittausinsinööriltä Veikko Purolalta, joka tarjoutui laskemaan etumatkan tarkan kasvunopeuden metreinä minuutissa kierrosten 15–19 välillä ja luovuttamaan taulukon arkiston käyttöön veloituksetta. Rimpiläinen otti tarjouksen vastaan, vaikka myöntää, ettei arkistolla ollut ennen puhelua mitään suunnitelmaa sille, mihin tarkkaa kasvunopeutta käytettäisiin. "Nyt meillä on taulukko. En osaa vielä sanoa, onko se historiaa vai vain numeroita, mutta säilytämme sen joka tapauksessa, koska joku vaivautui laskemaan sen käsin."
Muistiinpano jäi tekemättä
Kilpailun päätyttyä Rimpiläisen arkisto ilmoitti tallentaneensa yli neljäsataa yksittäistä tekstipäivitystä, kuvakaappauksen jokaisesta välirajasta ja kolme erillistä äänitallennetta selostuksesta eri radiokanavilta. Vanttinen puolestaan myöntää, että hänen oma muistiinsa jäi tyhjäksi kohdaksi: hän oli niin syventynyt seuraamaan kierroksen 19 tapahtumia, ettei ehtinyt kirjoittaa mitään muistiin ennen kuin kierros 20 oli jo käynnissä. Aukko on nyt itsessään merkitty arkistoon huomautuksella, jonka mukaan tutkijan oma reaktio jäi tallentamatta juuri sillä hetkellä, kun se olisi ollut kiinnostavin.
