71,4 prosenttia. Sen verran suositun uutistietovisan vastaajista valitsi väärän vaihtoehdon kysymykseen, jossa piti tunnistaa, minkä kaupungin lähistöllä sijaitsee Ummeljoki. Muissa yhdeksässä kysymyksessä pudotusprosentit liikkuivat kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Yksi kysymys erottui joukosta niin selvästi, että luvusta on viikossa tullut maan puhutuin tilasto, ja jokainen sitä lainaava taho on onnistunut löytämään siitä juuri sen todisteen, jota on etsinytkin.
Visa on ollut auki reilun viikon, ja siihen on vastannut tähän mennessä yli 190 000 ihmistä. Julkaisijan mukaan kyseessä on tavanomainen kertausvisa menneen sadan vuoden uutistapahtumista, eikä Ummeljoki-kysymystä ollut tarkoitettu erityisen vaikeaksi. Se vain kävi niin.
Sama luku, kolme eri tulkintaa
Opetushallinnon asiantuntija Marja-Leena Huttunen näkee luvussa huolestuttavan merkin. "Kun lähes kolme neljästä ei tunnista omaa lähialuettaan koskevaa perustietoa, kyse ei ole enää yksittäisestä kompastuksesta. Se on oire siitä, että paikallistuntemus on rapautunut sukupolvessa tavalla, josta emme ole vielä edes alkaneet puhua tarpeeksi." Huttunen kertoo aikovansa nostaa luvun esiin seuraavassa opetussuunnitelmakeskustelussa, vaikka myöntääkin, ettei yksi tietovisakysymys yksin riitä perusteeksi mihinkään.
Yleisötutkimuksesta vastaava Saara Toistola lukee saman luvun päinvastoin. Hänen mukaansa esoteerisia paikannimiä koskevissa kysymyksissä pudotusprosentti on tavallisesti vielä korkeampi, koska suurin osa vastaajista arvaa nopeasti ja siirtyy eteenpäin. "71,4 prosenttia vääriä on meidän datassamme itse asiassa merkki siitä, että ihmiset yrittivät oikeasti muistella eivätkä vain klikanneet ensimmäistä vaihtoehtoa. Moni jätti tehtävän auki ja palasi siihen myöhemmin. Se näkyy meillä ajankäyttönä, ei arvauksena." Toistolan mukaan tämä tekee luvusta pikemminkin onnistumisen kuin epäonnistumisen mittarin, mikä ei ole se tulkinta, jota kukaan on häneltä pyytänyt.
Kysymyksen laatinut toimittaja Jari Ansaharju puolestaan puolustaa valintaansa. "Ummeljoki on merkitty ihan tavalliseen tiekarttaan. En ymmärrä, miksi sen pitäisi olla vaikea kysymys. Ehkä se kertoo enemmän siitä, miten vähän ihmiset katsovat karttoja kuin siitä, miten huonosti he lukevat uutisia." Ansaharju myöntää puhelimessa lopuksi, ettei itsekään muistanut vastausta ulkomuistista, vaan tarkisti sen kirjoittaessaan kysymystä.
Luku alkaa elää omaa elämäänsä
Muutaman päivän kuluessa 71,4 oli irtautunut alkuperäisestä yhteydestään ja alkanut kiertää keskusteluissa, joilla ei ollut mitään tekemistä tietovisan kanssa. Eräs kansanedustaja käytti lukua täysistunnossa perustellessaan lisärahoitusta kotiseutuopetukselle, vaikka esityksen tausta-aineistossa ei mainittu tietovisaa lainkaan. Yksi ala-asteen opettaja tulosti luvun luokkansa seinälle muistutukseksi siitä, "että kartankin voi joskus avata". Yhden paikallislehden pääkirjoitus taas käytti lukua todisteena siitä, että juuri kyseisen lehden levikkialue on jäänyt valtakunnallisessa uutisoinnissa liian vähälle huomiolle.
Tavalliset vastaajat suhtautuvat asiaan kevyemmin. "Näin kysymyksen, mietin kolme sekuntia, valitsin väärin ja siirryin seuraavaan," kertoo visan täyttänyt Petri Laakso. "En tiennyt, että siitä piti tuntea syyllisyyttä. Luulin vain hävinneeni pistevisassa itselleni." Laakson mukaan hän ei ole vieläkään käynyt tarkistamassa, missä Ummeljoki oikeasti sijaitsee, "koska sitten koko juttu olisi jotenkin ohi".
Tilastotieteen dosentti Reijo Männistö on seurannut keskustelua sivusta huvittuneena. Hänen mukaansa kiista on oppikirjaesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun yksi luku irrotetaan otannastaan ja aletaan käsitellä sitä ikään kuin se todistaisi jotain koko kansasta. "71,4 prosenttia perustuu niihin, jotka jaksoivat vastata juuri tähän visaan juuri tällä viikolla. Se ei kerro suomalaisten paikallistuntemuksesta yhtään mitään, mutta kertoo aika paljon siitä, miten mielellään me kaikki tartumme desimaalin tarkkuudella ilmoitettuun lukuun, kunhan se on tarpeeksi dramaattinen." Männistö huomauttaa, ettei kukaan ole vielä kysynyt, kuinka moni jätti koko kysymyksen väliin, koska se luku olisi vaikeampi taivuttaa kenenkään omaan tarinaan.
Ansaharju kertoo saaneensa viikon aikana kymmeniä viestejä, joissa kysytään, aikooko hän julkaista oikean vastauksen erikseen. Hän on päättänyt olla tekemättä niin. "Jos kerron sen nyt, joku laskee uuden prosentin sille, kuinka moni katsoi vastauksen jälkikäteen. Ja sitten se prosentti on taas jonkun mielestä jotain."