Kolmetoista sekuntia. Niin kauan keskivertosuomalaisnuori tuoreen tutkimuksen mukaan jaksaa katsoa vaikealta näyttävää tehtävää, ennen kuin kynä laskeutuu pöydälle ja katse siirtyy ikkunaan. Kansainvälisessä koulusaavutusvertailussa tämä sinnikkyyden puute nousi verrokkimaiden heikoimmaksi, ja samalla lukutaito putosi jyrkemmin kuin koskaan aiemmin mitattuna. Sisukkuuden ja Oppimisen Tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Reijo Malttinen ei silti puhu taantumasta.

"Kun tehtävä osoittautuu turhan vaikeaksi, oikea suomalainen nuori lopettaa saman tien", Malttinen sanoo. "Se ei ole heikkoutta. Se on resurssien äärimmäisen tarkkaa kohdentamista."

Malttisen mukaan luku on itse asiassa ennätys: missään muualla verrokkimaista tehtävästä ei luovuta yhtä ripeästi. Hän on laskenut, että jos jokainen oppilas käyttäisi tehtävään saman ajan kuin parhaiten menestyvän naapurimaan oppilaat keskimäärin, koko ikäluokka tuhlaisi yhteensä lähes kolme miljoonaa tuntia vuodessa tehtäviin, joita ei silti lopulta ratkaista. "Me säästimme ne tunnit. Kukaan ei ole vielä kiittänyt meitä siitä."

Ei tuhlata voimavaroja

Tutkimuskeskus julkaisi tiistaina tulkinnan, jonka mukaan sinnikkyyden lasku pitäisi lukea osaksi suomalaisen koulutusjärjestelmän tehokkuuskehitystä. Sen mukaan aiempien vuosikymmenten oppilaat "yrittivät turhan pitkään", mikä sitoi opettajien aikaa ja hidasti tuntien etenemistä.

Malttinen vertaa ilmiötä teollisuuteen. "Tehokas tehdas ei yritä korjata konetta, joka ei toimi. Se vaihtaa sen. Meidän nuoremme ovat oppineet saman: jos tehtävä ei aukea kolmessatoista sekunnissa, siihen ei kannata investoida enempää."

Äidinkielenopettaja Sinikka Roos Kuusankosken yhteiskoulusta suhtautuu tulkintaan varauksella. "Luokassani tämä näkyy niin, että kun annan lukutehtävän, kolmasosa oppilaista laskee kynän kädestä heti kun tekstissä on yli kaksi virkettä. En ole vielä keksinyt, miten sen pukee tehokkuuspuheeksi, mutta yritän."

Yksi oppilaista, yhdeksäsluokkalainen, jota koulu pyysi kommentoimaan nimettömänä, tiivistää asian omalla tavallaan: "Jos en ymmärrä ekaa lausetta, en ymmärrä vika kolmeakaan, niin miksi lukisin ne." Malttinen pitää lausuntoa tutkimuksensa parhaana vahvistuksena, vaikka myöntää, ettei ollut tavannut oppilasta ennen haastattelua.

Hyväosaiset ottavat kiinni

Vertailun toinen yksityiskohta, jota tutkimuskeskus pitää erityisen rohkaisevana, on se, että osaamisen lasku on ollut jyrkintä juuri hyvin toimeentulevien perheiden lapsilla. Aiemmin nämä oppilaat pärjäsivät järjestelmällisesti muita paremmin; nyt ero on kaventunut.

"Tämä on tasa-arvouutinen", Malttinen sanoo. "Vuosikymmeniä puhuttiin siitä, ettei tausta saisi näkyä osaamisessa. Nyt se ei näy. Emme ole vielä ratkaisseet, kumpaan suuntaan tasoittamisen olisi pitänyt tapahtua, mutta suunta on joka tapauksessa oikea."

Malttinen kertoo saaneensa tuloksesta myös kritiikkiä, muun muassa yhdeltä toimittajalta, joka kysyi puhelimessa, eikö kyse yksinkertaisesti ole siitä, että osaaminen on heikentynyt kauttaaltaan. Malttinen sanoo pitäneensä kysymystä "ymmärrettävänä mutta liian nopeana johtopäätöksenä" ja lopettaneensa puhelun, koska keskustelu alkoi hänen mukaansa "toistaa itseään".

Tutkimuskeskuksen tulkintaa on jaettu myös muutamassa koulun opettajainhuoneessa, joissa vastaanotto on ollut kahtia jakautunut. Historianopettaja Pekka Utula Riihimäeltä kertoo lukeneensa tiedotteen ääneen kollegoilleen kahvitauolla, minkä jälkeen huoneessa oli hetken hiljaista. "Sitten joku sanoi, että tässä logiikassa myös se, ettei kukaan enää jaksa lukea kirjaa loppuun, on kansallinen vahvuus. Emme tienneet, oliko se ehdotus vai vitsi, mutta kirjasimme sen ylös."

Tutkimuskeskus ei aio julkaista asiasta erillistä jatkoselvitystä, koska Malttisen mukaan se veisi työaikaa, jonka voisi käyttää tehokkaammin johonkin muuhun. Kysyttäessä, mihin, hän miettii asiaa viitisen sekuntia ja toteaa sitten, ettei jaksa juuri nyt keksiä.