Maan vanhimman tivolin ilmoitus lopettaa toimintansa 138 vuoden jälkeen sai Suomen Huvipuistohistoriallisen Seuran kokoontumaan ylimääräiseen istuntoon jo saman illan aikana. Seuran puheenjohtaja Väinö Kartano vertasi tapahtuman merkitystä avauspuheenvuorossaan vuoden 1965 sokerivanukriisiin, jolloin Etelä-Suomen vanuttajien yhteinen sokerivarasto ehtyi kesken huippukauden ja usea markkina-alue jäi ilman hattaraa kolmeksi viikoksi.
"Molemmissa tapauksissa kyse ei ole vain yhden toimijan katoamisesta, vaan siitä, että jokin, jonka olemassaoloa ei ollut tarvinnut koskaan kyseenalaistaa, lakkaa yhtäkkiä olemasta itsestäänselvyys", Kartano sanoo. Hän myöntää, ettei vuoden 1965 kriisi johtanut yhdenkään tivolin sulkemiseen eikä sillä ollut pitkäaikaisia vaikutuksia hattaratuotantoon, mutta pitää "tunnelmallista yhteyttä" silti riittävänä vertailukohdaksi.
Naapurikunta tarjosi muistoajelua
Uutinen ehti levitä myös naapurikuntiin ennen kuin lopettava tivoli oli itse julkaissut virallista lausuntoa. Kangasalan vapaa-aikatoimen suunnittelija Reijo Ahtila soitti tivolille tarjotakseen kunnan urheilukentän käyttöön yhtä viimeisistä laitteista "arvokasta jäähyväiskierrosta varten". Tarjous jäi kesken, kun kävi ilmi, ettei laitteita ollut tarkoitus myydä yksittäin eikä kentän sähköliittymä olisi joka tapauksessa riittänyt.
Ahtila ei pidä yritystä turhana. "Joskus historia tarjoaa vain yhden tilaisuuden, ja jos sen antaa mennä ohi sähköliittymän takia, sitä katuu vielä pitkään", hän sanoo. Hän on ehdottanut kunnanhallitukselle, että ensi kesän markkinoille varattaisiin kunniapaikka "sille pyörivälle laitteelle, joka joskus oli osa suurempaa kokonaisuutta", vaikkei vielä tiedetä, mikä laite se olisi tai onko se edes myytävänä.
Vertailu ei vakuuta kaikkia
Kaikki eivät pidä historiallista rinnastusta osuvana. Talousvaikuttaja ja pitkän linjan tivoliyrittäjä Marja-Liisa Hongisto huomauttaa, ettei sokerivanukriisi koskaan uhannut yhdenkään yrityksen toimintaa, kun taas nyt lopetettava tivoli lopettaa liiketaloudellisista syistä, jotka eivät liity mihinkään yhteen kriisiin vaan vuosien kertymään. "En tiedä, auttaako ketään, että tätä verrataan hattarapulaan. Mutta jos se saa ihmiset puhumaan siitä, miksi tällaisia paikkoja ylipäätään pidetään pystyssä, olkoon."
Seura on joka tapauksessa päättänyt esittää opetus- ja kulttuuriministeriölle, että vuosi 1965 ja tuleva sulkemisvuosi merkittäisiin samaan kansalliseen aikajanaan huvipuistokulttuurin historiasta. Ministeriöstä ei ollut torstaihin mennessä saatu vahvistusta sille, onko tällaista aikajanaa olemassa tai kuka sen ylläpidosta vastaisi. Kartanon mukaan se ei muuta vertailun pätevyyttä miksikään: "Aikajana voi tulla myöhemminkin. Tärkeintä on, että mittakaava on nyt kirjattu johonkin."
Seura etsii jo seuraavaa vertailukohtaa
Kartano kertoo, että seura on aloittanut työn myös toisen, varalla pidettävän historiallisen rinnastuksen kokoamiseksi siltä varalta, ettei sokerivanukriisi lopulta kelpaa ministeriölle viralliseen aikajanaan. Vaihtoehtoina on käsitelty vuoden 1978 tikkataulukatoa, jolloin usealta paikkakunnalta loppuivat samanaikaisesti kilpailukelpoiset tikkataulut, sekä 1980-luvun alun vaihtelevaa karusellihevosten maalikadonaisuutta, josta seuralla on hallussaan kolme aikalaisvalokuvaa mutta ei yhtään kirjallista lähdettä.
Hongisto suhtautuu jälkimmäiseenkin varauksella. "Jos joka kerta kun jokin tuttu asia loppuu, kaivetaan esiin joku toinen asia, joka loppui joskus aiemmin, niin pian meillä on vertailukohtia enemmän kuin oikeita tapahtumia", hän sanoo. Hän muistuttaa, että lopettavan tivolin henkilökunnalle ja sen pitkäaikaisille yrittäjäperheille kyse on ennen kaikkea toimeentulosta, ei historiankirjoituksesta, ja toivoo, että huomio kääntyisi ennemmin siihen, mitä heille tapahtuu seuraavaksi.
Kartano sanoo ymmärtävänsä huomautuksen mutta ei aio muuttaa seuran työjärjestystä sen vuoksi. Ylimääräinen istunto päätettiin torstai-iltana siihen, että seura kokoontuu uudelleen heti, kun tivolin viimeisen aukiolopäivän päivämäärä varmistuu — sitä varten on jo varattu tilaisuus, jonka ohjelmaan kuuluu hiljainen hetki ja lyhyt katsaus vuoden 1965 tapahtumiin.