Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin aamulla, ja iltapäivään mennessä ensimmäinen verkkokurssi oli jo myynnissä. Kurssi ”Huolestu oikein – tietokirjan vuosikerta” maksaa 349 euroa ja lupaa opettaa kirjoittajalle, miten ilmastonmuutoksesta, ruoantuotannon haasteista tai yltiöyksilöllisyydestä ollaan huolissaan niin, että se huomataan myös tuomaristossa.

Kuusi ehdokasta kisaa 30 000 euron palkinnosta. Kustannusala on tunnistanut tilanteessa kasvumarkkinan, jota ei ollut olemassa vielä aamukahvilla.

”Lukija haluaa huolen, jolla on alaviite”

Kurssin vetäjä Sirkka-Liisa Pohjonen on koulutukseltaan kielenhuoltaja ja kertoo löytäneensä aukon tietokirjallisuuden markkinasta.

– Ennen riitti, että kirjoittaja oli huolissaan. Nykyään huolen pitää olla perusteltu, ajankohtainen ja mielellään kuusisataa sivua. Me autamme tuotteistamaan huolen, Pohjonen sanoo.

Kurssilla harjoitellaan muun muassa ”johdantokappaleen synkkää kaarta”, jossa lukija johdatellaan ensin toivoon ja sitten rauhallisesti pois sieltä. Kolmannella viikolla käydään läpi alaviitteiden mitoitus. Pohjosen mukaan sopiva suhde on yksi alaviite jokaista lukijaa kohden.

Kustantajat reagoivat nopeasti

Pienkustantamo Kolmas Painos Oy on jo ilmoittanut uudesta sarjasta ”Seuraavan vuoden ehdokkaat”. Sarjan kirjoja ei ole vielä kirjoitettu, mutta kansi on valmis ja kustantamo uskoo sen riittävän.

– Kansi on tärkein. Siinä on ruskea tausta, jonka päällä on iso kysymysmerkki, kertoo kustannuspäällikkö Heikki Rautio. – Se kertoo lukijalle, että asia on vakava mutta vielä ratkaisematon.

Alan kolmas uusi palvelu on ”Finlandia-valmennus”, jossa kirjailijalle opetetaan, miten ottaa vastaan ehdokkuuden uutinen kasvoilla, jotka ilmaisevat samanaikaisesti yllätystä, nöyryyttä ja sitä, että palkinto on jo hyllyssä tilattuna. Tunnin kestävän yksilövalmennuksen hinta on 180 euroa ja kuvaaja kuuluu hintaan.

Kirjakauppa kauppaa kirjojen sivuja

Myös kirjakaupat ovat ottaneet tilaisuudesta kaiken irti. Eräässä keskustan liikkeessä ehdokaskirjat on nostettu esille omaan pöytäänsä, jonka vieressä myydään erikseen lukulamppua, lukuteetä ja ”huolipeittoa”.

– Peitto on myyntimenestys. Tietokirjaa ei kuulemma voi lukea ilman, että on peiton alla, sanoo myyjä Marjatta Kallio. – Jos joku kysyy, onko peitto oikeasti tarpeen, sanomme että kyllä, mutta ei sentään pakollinen.

Kallio kertoo, että kaupassa on kysytty myös lyhennettyjä versioita. Yksi asiakas halusi vain ”sen sivun, jossa tilanne todetaan vakavaksi”.

Kirjoittajat eivät ehdi mukaan

Itse ehdokkaat eivät ole ehtineet seurata alan nopeaa kehitystä, sillä he antavat haastatteluja. Yksi heistä sanoi toimittajalle, että kirjoitti kirjansa viiden vuoden ajan ja että hänelle on nyt tarjottu kolmea eri kurssia sen kirjoittamiseen.

– Kysyin, voinko käydä kurssin jälkikäteen, hän kertoi. – Minulle sanottiin, että kyllä voi, ja että se on halvempi, kun tietää jo asian.

Kuulijoiden joukossa istunut kustannusalan edustaja kirjoitti muistiin sanat ”jälkikäteiskurssi”. Hän lähti salista kesken haastattelun, ja viimeisten tietojen mukaan palvelu on jo varattavissa.