Eräs kunnallinen virasto kertoo toteuttaneensa mielipidekirjoituksissa esitetyn ajatuksen tekoälyn tuomisesta "ihmisen julkisen työn ytimeen" täsmälleen sanan mukaisesti: viraston avokonttorin keskelle asennettiin palvelinkaappi, ja henkilöstön työpisteet siirrettiin sen ympärille, seinustoille ja osin käytävälle.
"Ohje oli selkeä: tekoälyn pitää olla ytimessä", perustelee viraston kehitysjohtaja Pertti Ydinranta. "Meillä ei ollut mitään syytä tulkita sitä vertauskuvallisesti. Ydin on ydin, ja ydin on tässä rakennuksessa kaappi, jossa on valot ja tuuletin."
Ratkaisu syntyi, kun virasto sai tehtäväkseen vähentää ihmistyötä tehtävistä, jotka eivät sen mukaan vaadi ihmistä. Ydinrannan mukaan analyysissä kävi ilmi, että suurin osa viraston tehtävistä vaatii ihmistä ainakin jossain vaiheessa, joten päädyttiin ratkaisuun, jossa ihminen pysyy mukana mutta fyysisesti kauempana.
Työpisteet siirtyivät kolme kertaa kuuden viikon aikana
Viraston tila-arkkitehti Salla Kaapisto kertoo, että työpisteiden sijoittelua on jouduttu säätämään useaan otteeseen, koska palvelinkaapin lämmöntuotto on osoittautunut odotettua suuremmaksi. Alun perin kaapin lähimmät työpisteet olivat suosituimpia, mutta ne muuttuivat nopeasti epäsuosituiksi kesän edetessä.
"Ensin kaikki halusivat istua lähellä ydintä, koska se koettiin arvostuksen merkiksi", Kaapisto sanoo. "Sitten heinäkuu tuli, ja ydin alkoi tuntua siltä miltä ydin yleensä tuntuu. Nyt arvostetuin paikka on kauimmainen nurkka, jossa on ikkuna ja vedon tuntua."
Kaapiston mukaan siirrot on dokumentoitu tarkasti, koska johto haluaa pystyä osoittamaan tulevissa arvioinneissa, että henkilöstö on koko ajan pysynyt "toiminnan lähellä", vaikka fyysinen etäisyys palvelinkaappiin onkin kasvanut jokaisen siirron myötä.
Henkilöstö kertoo sopeutuneensa
Viraston vanhempi virkailija Jouko Reunamies kertoo tottuneensa uuteen järjestelyyn nopeasti. Hänen työpisteensä on nyt käytävällä, kahden palooven välissä, mistä hän sanoo näkevänsä palvelinkaapin oven raosta, kun joku käy tarkistamassa sen tilan.
"En koe jääneeni ulkopuolelle", Reunamies sanoo. "Minulle on kerrottu, että olen edelleen osa ydintä, vaikka istun sen ulkopuolella. Se on vähän sama kuin aurinkokunta: en ole aurinko, mutta olen kiertoradalla."
Ydinranta pitää järjestelyä onnistuneena esimerkkinä siitä, miten julkinen sektori voi toteuttaa uudistuksia ilman, että niistä tulee liian kalliita. Hänen mukaansa seuraava kehitysaskel on selvittää, voisiko myös johtoryhmän kokoushuoneen siirtää lähemmäs kaappia, mikäli ilmastointi saadaan ensin kuntoon.
"Emme halua hätiköidä", Ydinranta sanoo. "Mutta periaatteessa mitä lähempänä ydintä ollaan, sitä vahvempi viesti se lähettää koko organisaatiolle siitä, missä painopiste tällä hetkellä on."
