Vaajakosken kaupunginvaltuusto kokoontui ylimääräiseen istuntoon tiistai-iltana käsittelemään yhtä asiaa: suklaarusinoiden valmistuksen palaamista Virosta takaisin paikalliselle tehtaalle. Istunto päättyi yksimieliseen julistukseen, jonka mukaan päivämäärä merkitään kaupungin historiaan "rinnan rautatien tulon ja paperitehtaan perustamisen kanssa".
Muistomerkki tilattiin ennen tuotantolinjaa
Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Antero Vesala perustelee nopeutta sillä, että historialliset hetket eivät odota byrokratiaa. "Jos olisimme jääneet pohtimaan, onko tämä oikeasti niin iso asia, olisimme myöhässä. Nyt patsas on jo tilattu kuvanveistäjältä, ja tuotantolinjan on tarkoitus käynnistyä vasta ensi keväänä." Patsaan on määrä esittää rusinaa nousemassa suklaakerroksen läpi, ja se pystytetään torille paikalle, jossa aiemmin seisoi vuonna 1962 puretun höyrymyllyn muistolaatta. Vesala vertaa tapahtumaa myllyn purkamiseen: "Silloin menetimme jotain, nyt saamme jotain takaisin. Historia tasapainottuu."
Paikallishistorioitsija Irja Kettunen, joka on koko uransa tutkinut Vaajakosken teollisuusperinnettä, suhtautuu vertailuun varauksella muttei torju sitä kokonaan. "En sanoisi, että suklaarusinatuotanto on samaa luokkaa kuin rautatien tulo. Mutta jos katsotaan asiaa sadan vuoden päästä, kuka tietää, kumpi näistä kahdesta muistetaan paremmin." Hän on jo aloittanut haastattelujen keräämisen tehtaan työntekijöiltä "ennen kuin muisto ehtii hämärtyä", vaikka tuotanto ei ole vielä edes alkanut.
Naapurikunnan kulttuuritoimenjohtaja seuraa kehitystä hieman kateellisena. "Meillä on ollut sama leipomo täällä vuodesta 1974, mutta kukaan ei ole ehdottanut sille patsasta, koska se ei koskaan lopettanut eikä palannut mihinkään. Ehkä ongelma on siinä, ettei meillä ole ollut tarpeeksi dramaattista taukoa."
Tulevat sukupolvet arvioivat
Paikallislehti on avannut aiheelle oman historiallisen aikajanan, joka alkaa vuodesta 1948, jolloin tehdas perustettiin, ja päättyy kuvitteelliseen vuoteen 2126, jolloin — toimituksen arvion mukaan — rusinatuotannon Vaajakoskelle palaamisesta opetetaan koulussa osana paikallishistorian kurssia. Toimituspäällikkö Sanna Ryhänen myöntää aikajanan olevan osin spekulatiivinen. "Emme tietenkään tiedä, mitä koulussa opetetaan sadan vuoden päästä. Mutta jonkun on aloitettava kirjaaminen jo nyt, tai tieto katoaa."
Tehtaan tuotantopäällikkö Kalle Törmänen yrittää pitää mittasuhteet kohtuullisina. "Kyse on yhdestä tuotantolinjasta, joka siirtyy takaisin sinne, missä se on aiemminkin ollut. En osaa sanoa, ansaitseeko se patsaan." Kysyttäessä, oliko hän mukana päättämässä patsaasta, hän kertoo saaneensa asiasta tiedon paikallislehdestä, samoin kuin muutkin tehtaalla.
Patsaalle etsitään jo seuraajaa
Kaupunginjohtaja on jo ehdottanut, että päivästä tehtäisiin vuosittainen liputuspäivä, mutta asia etenee vasta seuraavaan valtuuston kokoukseen. Sitä ennen kulttuurilautakunta ehtii todennäköisesti tilata vielä toisenkin muistomerkin, jos tuotantolinjan käynnistyminen keväällä sujuu suunnitellusti — ja kolmannen, jos se ei suju.
Vesala on jo alkanut kartoittaa seuraavaa mahdollista merkkipäivää varmuuden vuoksi. Hän kertoo saaneensa vinkin, että samalla tehdasalueella harkitaan myös erään toisen makeislajin pakkauskoon muutosta ensi vuonna. "Emme tietenkään voi luvata mitään etukäteen. Mutta jos siitä tulee jotain, haluamme olla valmiina, emmekä taas myöhässä." Kettunen puolestaan on jo aloittanut arkiston kokoamisen mahdollista tulevaa merkkipäivää varten, sillä hänen mukaansa "historiaa ei kannata alkaa kirjoittaa vasta sitten, kun se on jo tapahtunut".
Törmänen sen sijaan palasi tehtaalle jatkamaan tuotantolinjan asennussuunnitelmien tarkistamista. Hänen mukaansa linja on aikataulussa, kunhan kukaan ei enää soita kysymään patsaan yksityiskohdista kesken työpäivän.
