"Repäisynauha jää aina puoliväliin, ja sitten asiakas suuttuu koko pussille", sanoo vientijohtaja Rauli Purnu Suomalaisesta Elintarvikkeiden Vientiliitosta. Hänen mukaansa tämä yksi yksityiskohta selittää, miksi suomalainen ruokavienti ei ole vuosikymmeneen ottanut sitä harppausta, josta alalla on puhuttu niin kauan.

Liitto on käynyt läpi tuoreimmat vientiluvut ja päätynyt siihen, ettei pullonkaula ole hinta, logistiikka eikä tunnettuus. Pullonkaula on näkkileipäpussin repäisynauha, joka Keski-Euroopan markkinoilla avautuu Purnun mukaan "väärässä kulmassa, väärällä voimalla ja väärään aikaan suhteessa asiakkaan odotuksiin".

Purnu kertoo, että liitto tilasi asiasta oman testin kolmelta saksalaiselta ja kahdelta ranskalaiselta koehenkilöltä. Testissä seurattiin muun muassa sitä, montako kertaa pussia täytyy nypistä ennen kuin nauha antaa periksi, ja kuinka moni koehenkilö ehti sen aikana harkita ostoksen peruuttamista kokonaan. "Tulokset olivat karuja mutta selkeitä", Purnu sanoo, tarkentamatta lukuja lähemmin.

Pakkausinsinööri Sanna Kettunen on liiton pyynnöstä piirtänyt uuden repäisyviivan, joka kulkee neljä astetta jyrkemmässä kulmassa kuin nykyinen. Hän suhtautuu koko teoriaan varauksella. "Meillä on tuote, joka säilyy hyllyssä vuosia ja on ravintoarvoiltaan erinomainen. On aika erikoista päätyä siihen, että koko kansainvälistymisen avain olisi neljä astetta viivan kulmassa. Mutta jos siitä on hyötyä, piirrän mielelläni."

Saksalainen maahantuoja Lena Brandt, joka on tuonut suomalaista näkkileipää Baden-Württembergiin kolme vuotta, kuulee teoriasta ensimmäistä kertaa toimittajalta. "Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia pussin avaamisessa. Ongelma on ollut se, että tuotetta on liian vähän saatavilla ja hinta vaihtelee kuukausittain. Mutta jos he haluavat korjata repäisynauhan, en tietenkään vastusta sitä."

Purnu ei pidä Brandtin kommenttia ristiriitaisena omalle teorialleen. Hänen mukaansa maahantuojat harvoin osaavat nimetä todellista ongelmaa itse, koska he ovat "liian lähellä tuotetta nähdäkseen kokonaisuuden". Hän muistuttaa, että samaa periaatetta on sovellettu aiemminkin muihin vientituotteisiin, mainitsematta kuitenkaan yhtäkään tapausta, jossa periaatetta olisi tosiasiassa sovellettu.

Liiton hallituksen jäsen Ossi Rantanen, joka edustaa marjateollisuutta, esitti kokouksessa vaihtoehtoisen teorian: ongelma voisi liittyä yhtä hyvin pakkauksen kylkeen painetun ravintosisältötaulukon fontin kokoon. Ehdotus jäi vähemmistöön, koska Purnun mukaan "yksi keskittymiskohde kerrallaan riittää, ettei viesti hajoa markkinoilla".

Osa liiton jäsenyrityksistä on jo ilmoittanut halukkuutensa kokeilla uutta repäisyviivaa yhdessä tuotantoerässä. Kettunen huomauttaa, ettei kukaan ole vielä pyytänyt selvitystä siitä, ostavatko keskieurooppalaiset kuluttajat ylipäätään enemmän näkkileipää sen jälkeen, kun nauha aukeaa jouhevammin. "Se on kysymys, joka jää tässä vaiheessa muiden kysymysten jalkoihin", hän sanoo.

Purnu aikoo testata uuden pussin ensimmäisenä itse. Haastattelun päätteeksi hän tarttuu toimittajan pöydällä olleeseen vanhan mallin näkkileipäpussiin esitelläkseen ongelman havainnollisesti — ja repäisynauha jää puoliväliin.