Naapuritalon kellarikäytävässä Tampereen Hervannassa haisi vielä keväällä pahalta joka roskavuoro. Toukokuun jälkeen haju on hävinnyt, koska talon asukkaat eivät enää kanna biojätepussia minnekään: keittiön tiskialtaan asennettu jätemylly jauhaa ruokajätteen hienoksi massaksi ja huuhtoo sen suoraan viemäriin. Laite odottaa vielä vesihuoltoviranomaisen lupaa laajempaan käyttöön, mutta sillä välin sen ympärille on ehtinyt syntyä kokonainen elinkeino, joka on jo pidemmällä kuin itse lupaprosessi.

Ensimmäisenä liikkeelle lähti verkkokurssi "Myllytä oikein", jonka on koonnut itseoppinut kiertotalousvalmentaja Sari Jauhiainen. Kurssilla käydään läpi, missä järjestyksessä ruoanjäänteet kannattaa syöttää myllyyn ja miksi appelsiininkuori vaatii "eri lähestymistavan" kuin perunankuori. "Moni luulee, että kyse on vain laitteesta, johon työnnetään roskaa", Jauhiainen sanoo. "Todellisuudessa kyse on prosessista, ja prosessi vaatii ohjausta."

Konsultti tuli ennen lupaa

Jauhiaisen jälkeen markkinoille on ilmestynyt myllyn huoltosopimuksia, kuukausittaisia terien teroituspalveluita ja erillinen sovellus, joka pisteyttää käyttäjän "myllytystehokkuuden" viikkotasolla. Yksi palveluntarjoaja myy taloyhtiöille myllykartoitusta, jossa selvitetään, montako myllyä rapussa tarvitaan ja missä kerroksessa asukkaat todennäköisimmin syöttävät laitteeseen väärää materiaalia.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Rautio kertoo tilanneensa kartoituksen, vaikka taloon ei ole vielä myönnetty ainuttakaan myllyä. "Halusimme olla valmiita heti kun lupa tulee. Ei ole järkevää jäädä jonoon asiantuntija-avun kanssa vasta silloin, kun kaikki muutkin taloyhtiöt haluavat saman."

Vesihuoltolaitoksen tarkastaja, joka käsittelee lupahakemuksia, myöntää olevansa hieman ymmällään siitä, että ala on jo tässä vaiheessa näin pitkällä. "Meillä on pöydällä yksi koelaitos ja seitsemän lupahakemusta. Samaan aikaan puhelin soi jatkuvasti ihmisiltä, jotka haluavat myydä minulle myllyn ylläpitokoulutusta." Hän ei ole varma, tarvitaanko koulutusta ollenkaan, koska laitteen käyttö on hänen mukaansa "aika lailla sitä, että laittaa jätteen sisään ja painaa nappia."

Jauhiainen ei ole huolissaan siitä, että ala kasvaa nopeammin kuin sääntely. Hänen mukaansa se on pikemminkin osoitus siitä, että ihmiset ovat valmiita muutokseen ennen kuin virkakoneisto ehtii perässä. "Kun tekniikka on olemassa, osaaminen kannattaa rakentaa heti, ei sitten kun paperit ovat kunnossa", hän sanoo ja lisää myyvänsä syksyllä myös jatkokurssin, joka keskittyy pelkästään kahvinporojen optimaaliseen syöttönopeuteen.

Kurssin suosio on yllättänyt Jauhiaisenkin. Ensimmäiselle toteutukselle ilmoittautui kaksitoista taloyhtiön edustajaa, vaikka yhdelläkään heistä ei ollut vielä myllyä asennettuna. Hän on sittemmin palkannut avukseen toisen kouluttajan hoitamaan kysyntää ja harkitsee sertifikaattia, jonka suorittanut voisi kutsua itseään "myllyvastaavaksi" taloyhtiön hallituksessa. "Joku sen tehtävän hoitaa joka tapauksessa. Yhtä hyvin sillä voi olla nimi ja todistus."

Naapuritalon asukas Liisa Peltoniemi, joka on käyttänyt myllyä koelaitoksena toimivassa rapussa keväästä asti, suhtautuu koko oheistarjontaan huvittuneesti. Hänen mukaansa laitteen käyttö on opittu parissa päivässä ilman kursseja: "Laitoin banaaninkuoren sisään, painoin nappia, ja se toimi. En ole käynyt yhtään koulutusta enkä ole huolissani terien teroituksesta." Hän arvelee, että suurin osa uudesta tarjonnasta on suunnattu taloyhtiöille, jotka haluavat tuntea hallitsevansa muutosta, eivät niinkään asukkaille, jotka vain käyttävät laitetta.

Rautio puolestaan odottaa yhä lupaa. Hänen taloyhtiönsä on tilannut myllykartoituksen lisäksi jo kolme tarjousta huoltosopimuksesta laitteelle, jota kellarissa ei vielä ole. "On parempi olla valmiina", hän toteaa ja katsoo tyhjää nurkkaa, johon mylly on tarkoitus asentaa sitten, kun lupa joskus tulee. Hänen mukaansa taloyhtiön hallitus on jo varannut asialle oman kohdan seuraavan yhtiökokouksen esityslistalle, vaikka kokouksessa ei ole vielä mitään konkreettista päätettävää.