Kun tietotoimisto STT ilmoitti toimintansa loppumisesta, suomalaiset toimitukset huomasivat saman asian samaan aikaan: kukaan ei tiedä, kenen tehtävä on nyt kertoa, että jotain on tapahtunut. Lanttusanomat yritti selvittää, kuka asiasta vastaa. Selvitys kesti kolme päivää ja päättyi kahvihuoneeseen.

Ensimmäinen ovi: sanomalehti

Maakuntalehden uutispäällikkö Raili Haverinen sanoo, että lehti on tähän asti luottanut siihen, että uutiset tulevat sähköpostiin ilman pyytämistä. ”Aamulla avasin koneen ja siellä oli kaksikymmentä tiedotetta. Tänään siellä oli yksi, ja se oli kutsu ompeluseuran kevätkokoukseen.”

Haverisen mukaan lehti ei ole koskaan päättänyt, mitä on uutinen. ”Se on tullut valmiina. Nyt meidän pitäisi katsoa ulos ikkunasta, ja ikkuna on huoltotyön takia peitetty pressulla.”

Toinen ovi: yleisradio

Yleisradion toimituksessa asiaan suhtauduttiin rauhallisesti, koska talossa uskotaan, että jonkun toisen yksikön vastuulla on kaikki, mitä ei ole nimetty. Uutisvuoron esimies Kalle Joutsenlahti ohjasi kysymyksen ajankohtaistoimitukselle, joka ohjasi sen ulkomaantoimitukselle, joka totesi, että tietotoimistoasiat ovat kotimaan.

”Kotimaan toimituksessa sanottiin, että tämä on selvästi mediapolitiikkaa, ja mediapolitiikka on ministeriössä”, Joutsenlahti kertoo. ”Ministeriössä sanottiin, että tämä on selvästi toimitusten asia. Tässä vaiheessa palasin lähtöruutuun, ja siellä oli jo jono.”

Kolmas ovi: ministeriö

Viestintäministeriön virkamies, joka halusi esiintyä vain sanalla ”asiantuntija”, kertoi, että tietotoimiston asema on perinteisesti ymmärretty markkinaehtoiseksi asiaksi. Hänen mukaansa markkinoilla taas ymmärretään, että kyse on yhteiskunnallisesta infrastruktuurista.

”Kumpikin osapuoli pitää toista vastuullisena”, asiantuntija sanoo. ”Itse asiassa se on varsin harvinaista. Yleensä ainakin toinen haluaa vastuun.”

Neljäs ja viides ovi: alan järjestöt

Toimittajien ammattiliitto ilmoitti, että asia kuuluu ensisijaisesti työnantajille. Mediayritysten työnantajajärjestö ilmoitti, että asia kuuluu ensisijaisesti ammattiliitolle. Järjestöjen puhelinvaihteet kytkettiin vahingossa toisiinsa, ja keskustelu kesti 47 minuuttia ennen kuin kumpikaan huomasi puhuvansa itselleen.

Liiton lakimies Heikki Parkkinen kuvaa tilannetta niin, että kysymys on ”klassinen kaksiportainen vastuuvajaus”. Hän ei osannut sanoa, mikä on ensimmäinen aste.

Kuudes ovi: kahvihuone

Lopulta Lanttusanomat löysi yhden henkilön, joka oli ollut tietotoimistolla töissä yli kolmekymmentä vuotta ja tiesi, miten asiat oikeasti hoidettiin. Hän istui kahvihuoneessa ja luki iltapäivälehteä.

”Kyllä se meni niin, että joku soitti ja sanoi, että on tapahtunut jotain”, hän kertoo. ”Sitten minä kirjoitin sen ylös ja lähetin eteenpäin. Ei siinä ollut mitään salaisuutta. Sitä paitsi minäkin olen eläkkeellä, minä vain tykkään käydä täällä kahvilla.”

Lanttusanomat kysyi, kuka nyt soittaa. Mies mietti hetken. ”Ei kai kukaan”, hän sanoi. ”Mutta kahvi on hyvää.”

Mitä seuraavaksi

Vastuuketju on nyt piirretty yhteen kaavioon, jossa nuolet kiertävät ympyrää. Kaaviota ei ole julkaistu, koska kukaan ei ole varma, kenen tehtävä se olisi. Maakuntalehden Haverinen on päättänyt kokeilla uutta menetelmää: hän lähettää toimittajan kahvilaan istumaan ikkunan viereen.

”Jos jotain tapahtuu, joku varmasti tulee kertomaan”, Haverinen sanoo. ”Niin on aina ennenkin ollut. Nyt vain kukaan ei tiedä, kuka.”