Kymenlaakkoon perustetun afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeen raja on osoittautunut hankalammaksi hahmottaa kuin virastossa alun perin arvioitiin. Kolmen kilometrin säteelle piirretty kielto marjastukselle ja vapaana kulkeville koirille kulkee paikoin keskeltä yksittäisiä pensaikkoja, ja alueen asukkailta on tullut viraston mukaan "poikkeuksellisen paljon tarkentavia kysymyksiä yhden ainoan mustikanvarvun oikeudellisesta asemasta".
Asian ratkaisemiseksi perustettu Vyöhykerajan Tarkkuuskartoitustyöryhmä ilmoitti tiistaina siirtyvänsä metrin tarkkuuteen aiemman "suunnilleen tuolla puolella tietä" -linjauksen sijaan. Työryhmän puheenjohtaja, ympäristötarkastaja Reijo Piirrekynä, sanoo muutoksen olevan välttämätön, jotta kansalaiset tietävät tarkalleen, milloin he syyllistyvät luvattomaan mustikanpoimintaan.
"Emme voi jättää ihmisiä arvailun varaan siitä, onko heidän suosikkipensaansa laiton vai laillinen", Piirrekynä toteaa. "Se olisi kohtuutonta sekä ihmisille että pensaalle."
Marjapensaiden pitää nyt rekisteröityä
Käytännössä uudistus tarkoittaa, että vyöhykkeen reunamilla asuvien tulee jatkossa täyttää lomake, jossa ilmoitetaan poimintakohteen tarkka sijainti satelliittikoordinaatteina. Työryhmä on julkaissut varten oman digitaalisen kartta-alustan, jonka nimi on "Missä Marjani Kasvaa -palvelu".
Palvelusta vastaava suunnittelija Aino Latvakoski kertoo, että ensimmäisen vuorokauden aikana palveluun kirjattiin yli neljäsataa pensasilmoitusta, joista noin kolmasosa jouduttiin hylkäämään, koska ilmoittaja oli merkinnyt sijainnin "suunnilleen ojan kohdalta, tiedättehän".
"Ymmärrämme, että tarkka koordinaatti tuntuu monesta ylimitoitetulta vaatimukselta yhden pensaan kohdalla", Latvakoski sanoo. "Mutta kun vyöhyke kerran on olemassa, sen pitää myös olla jotain, mitä vasten asioita voi verrata. Muuten meillä olisi vain epämääräinen tunne siitä, missä sikarutto saa liikkua."
Koirien osalta työryhmä on päätynyt toistaiseksi väljempään linjaan: kytkettynä kulkeva koira saa Latvakosken mukaan ylittää vyöhykerajan "tiettyyn pisteeseen asti", mutta tarkkaa pistettä ei ole vielä määritelty, koska "koiran reitti on lähtökohtaisesti dynaamisempi ongelma kuin pensaan sijainti".
Naapurikunnat pyytävät omaa vyöhykettä
Uutinen tarkkuuskartoituksesta on kantautunut myös vyöhykkeen ulkopuolisiin kuntiin, joista osa on pyytänyt saada oman, vapaaehtoisen rajoitusvyöhykkeensä "varmuuden vuoksi". Yhden lähikunnan tekninen johtaja perusteli pyyntöä sillä, että kunnan omat marjapensaat ansaitsevat "saman selkeän oikeudellisen aseman" kuin naapurikunnan pensaat, vaikka sikarutosta ei alueella toistaiseksi ole löytynyt jälkeäkään.
Ruokavirastoa lähellä oleva lähde kertoo, että pyyntöjä käsitellään "sitä mukaa kuin resurssit antavat myöten", mutta ettei periaatteessa ole estettä sille, että vyöhyke laajenisi kuntien omasta aloitteesta, kunhan mukana on riittävästi karttapiirroksia.
Piirrekynän mukaan työryhmä jatkaa työtään syksyyn asti ja arvioi tuolloin, onko metrin tarkkuus riittävä vai tarvitaanko jatkossa senttimetritasoa. Hän muistuttaa, ettei kyse ole liiallisesta tarkkuudesta vaan päinvastoin.
"Mitä tarkempi raja, sitä vähemmän kenenkään tarvitsee miettiä, onko juuri hänen marjansa laiton", Piirrekynä sanoo. "Se on meidän tapamme keventää kansalaisten harmaata aluetta koskevaa henkistä kuormaa."
Työryhmä suunnittelee julkaisevansa syksyllä myös oppaan otsikolla "Näin tunnistat, onko sieni sinun puolellasi rajaa", mutta tekijänoikeuskysymykset sienten karttamerkintöjen osalta ovat toistaiseksi kesken.
