Valtio voi joutua maksamaan sähkönsiirtoyhtiöiden omistajille miljardikorvaukset päätöksestä, jolla siirtohinnoittelun rajoja aikanaan kiristettiin. Summa ei pienene, vaikka omistajat vaihtuisivat. Sen sijaan pienenee jatkuvasti se joukko ihmisiä, jotka suostuvat kertomaan, kuka päätöksen alun perin teki.

Lanttusanomat jäljitti vastuuta neljän viikon ajan ja päätyi lopulta takaisin lähtöpisteeseen, tosin kolmen välikäden kautta.

Ketju alkaa virastosta ja loppuu käytävään

Energiaviraston viestintäpäällikkö Aulis Kajanne vahvistaa, että hinnoittelurajoja kiristettiin viraston toimesta, mutta täsmentää heti perään, ettei kiristys ollut viraston oma idea. "Meillä oli EU-tason ohjeistus, jota sovelsimme kansalliseen kontekstiin. Sovellus oli meidän, mutta peruste ei ollut. Tässä mielessä olemme vastuussa toteutuksesta, emme päätöksestä."

Työ- ja elinkeinoministeriön lakimies kertoo asian olleen viraston itsenäisessä harkintavallassa, eikä ministeriö ollut prosessissa mukana "muuten kuin seuraamalla sitä sivusta, kuten seuraamme kaikkea sääntelyä koskevaa keskustelua". Kysyttäessä, kenen tehtävä olisi ollut puuttua asiaan etukäteen, jos joku olisi halunnut, lakimies pyysi kysymyksen kirjallisena ja vastasi kolmen viikon kuluttua, ettei kysymykseen valitettavasti voida ottaa kantaa käynnissä olevan oikeusprosessin vuoksi.

Valtiovarainministeriöstä muistutetaan, että laskun lopulta maksaa valtio eli veronmaksajat, minkä vuoksi ministeriö "seuraa asiaa tiiviisti", muttei ole ollut mukana päätöksenteossa, koska päätös ei kuulunut sen toimialaan silloin eikä nyt.

Yksi mies muistaa, muttei enää työskentele siellä

Ainoa henkilö, joka Lanttusanomien tietojen mukaan oli läsnä kaikissa asiaa käsitelleissä kokouksissa, on eläkkeelle jäänyt virkamies Reijo Anttonen. Hän muistaa asian hyvin. "Kyllä siitä puhuttiin paljon. Mutta en minä sitä päättänyt, minä vain kirjoitin muistion. Muistion pohjalta joku toinen teki esityksen, ja esityksen pohjalta joku kolmas teki päätöksen. En tiedä, kuka se kolmas oli, koska en ollut enää siinä kokouksessa."

Anttonen arvioi, että vastuu on tässä vaiheessa todennäköisesti hajonnut niin moneen osaan, ettei sitä kannata enää etsiä kokonaisena. "Se on vähän niin kuin etsisi vettä sen jälkeen, kun se on jo haihtunut. Tiedät missä se oli, mutta et voi enää osoittaa sitä sormella."

Hallinto-oikeuden emeritusprofessori Sinikka Voutilainen pitää tilannetta tyypillisenä: "Kun päätöksestä tulee kallis, sen tekijöiden määrä pienenee mystisesti ajassa taaksepäin. Kymmenen vuoden kuluttua tästä päätöksestä ei ollut vastuussa yksikään elossa oleva henkilö, vaikka päätös silti on olemassa ja lasku on todellinen."

Korvausvaatimuksen käsittely jatkuu välimiesoikeudessa, jonne kutakin osapuolta on tähän mennessä pyydetty täsmentämään, kuka he olivat sinä vuonna, kun päätös tehtiin. Vastaukset ovat toistaiseksi olleet yksimielisiä siitä, ettei se ollut heidän vuoronsa.