Kun uutinen 60 dollarin ruisleivästä levisi Helsinkiin, ensimmäinen reaktio oli hiljaisuus. Toinen reaktio oli laskin. Ruisleipä, jonka hinta Suomessa on noin kolme euroa, myydään New Yorkissa kahdenkymmenen kertaisella hinnalla, ja myyjä on itävaltalainen. Helsingin kaupungin mielestä tilanne on kansallinen häpeä, jota voi korjata vain viemällä enemmän leipää.

Kaupungin elinkeinoyksikön oman laskelman mukaan yksi rahtilaatikollinen ruisleipää tuottaisi New Yorkissa saman verran kuin Helsingin koko kesän kaupunkitapahtumien lipputulot. Laskelmassa ei ole huomioitu rahtia, tulleja eikä sitä, että leipä on kuivaa jo viikon kuluttua.

Leipomot tarttuvat hintaan

Pikkuleipomo Reijo Vuorinen Vallilasta on jo päivittänyt hinnastonsa. Vuorisen leipä maksaa nyt 3,20 euroa suomalaiselle ja 62 dollaria "ulkomaiselle asiakkaalle".

– Meillä ei ole ulkomaisia asiakkaita, mutta hinta on valmiina, jos tulee.

Vuorisen mukaan ensimmäinen ulkomainen asiakas saapui viime viikolla. Hän oli Tampereelta.

Samaan aikaan ala on saanut oman konsulttinsa. Vientivalmennus Ruisjuuri Oy tarjoaa yrityksille kolmen kuukauden valmennuksen, jossa opitaan sanomaan "rye" oikein. Kurssin hinta on 4 900 euroa, ja siihen sisältyy leipä.

Itävaltalainen vastaa

New Yorkin ruisleipää myyvän itävaltalaisen leipomon edustaja ei halunnut kommentoida hinnoittelua, mutta sanoi toimittajalle viestissä, että leivän salaisuus on "tarina".

– Kerromme asiakkaille, että leipä on leivottu käsin vuoristossa. Se ei pidä paikkaansa, mutta se maksaa 40 dollaria.

Loput kaksikymmentä dollaria selittyvät hänen mukaansa pussilla.

Helsingin kaupungin viestintäpäällikkö Satu Lehtonen toteaa, että Suomella on vastaava tarina valmiina.

– Meillä on pitkä, tummanpuhuva leipäperinne. Se vain pitää saada kuulostamaan kalliilta.

Lehtosen mukaan tarinan ensimmäinen luonnos on kirjoitettu. Se alkaa sanoilla "Kauan sitten Karjalassa", ja siinä on kolme sivua leivän sijaan käsitelty uunia.

Kaupunginjohdon lounas

Kaupungin johtoa on puolestaan jo nähty maistelemassa kilpailevia tuotteita. Johtoryhmän lounaalla maistettiin kuutta ruisleipää, joista halvin maksoi 2,10 euroa ja kallein 18 euroa. Kallein oli ryhmän yksimielinen suosikki, ja sen jälkeen keskustelu kääntyi siihen, voidaanko kaupungin ruisleivän hintaa korottaa takautuvasti.

Kaupunki ei ole vielä päättänyt, miten vienti käytännössä toteutetaan. Yksi vaihtoehto on perustaa New Yorkiin Suomi-leipäkioski, toinen on antaa itävaltalaisen myydä leipää edelleen ja ottaa siitä provisio.

– Kolmas vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään, ja leipä myydään hinnalla 60 dollaria joka tapauksessa, pohtii Vuorinen.

Hän laittaa uuden hintalapun leivän viereen. Siinä lukee 60, ja sen alla pienemmällä: "Ei sisällä tarinaa."