Kun hallitus esitteli suunnitelman 6 000 euron romutuspalkkiosta, joka voitaisiin käyttää uuden tai käytetyn sähköauton hankintaan, ensimmäinen kysymys koski sitä, ketkä tukea voivat hakea. Vastaus yllätti: pienituloisimmat kotitaloudet rajataan ulkopuolelle. Liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Reino Karhula ei kuitenkaan kutsu ratkaisua rajaukseksi vaan suojaksi. "Emme sulje ketään ulos. Me suojelemme heitä auton todellisilta kustannuksilta", hän sanoo.
Logiikka etenee askel askeleelta
Karhulan perustelu etenee järjestyksessä, jota hän itse kuvailee "kiistattoman selkeäksi". Sähköauton hankintahinta on hänen mukaansa vain alkusysäys: perässä tulevat latauskustannukset, vakuutusmaksut, arvonaleneminen ja huoltosopimukset, joita pienituloinen kotitalous ei hänen arvionsa mukaan ole valmis kantamaan. "Jos annamme 6 000 euron houkutuksen, joka johtaa kotitalouden ostamaan auton, jota se ei oikeasti pysty ylläpitämään, emme ole auttaneet ketään. Olemme luoneet uuden talousongelman vanhan tilalle."
Siksi ministeriö on Karhulan mukaan tehnyt "vastuullisen" ratkaisun: tuki suunnataan tuloryhmille, joilla on jo valmiiksi varaa auton oheiskuluihin. Kysyttäessä, eikö tämä tarkoita, että tukea saavat juuri ne, jotka sitä vähiten tarvitsevat, Karhula ei kiistä väitettä vaan kääntää sen. "Juuri niin. Me annamme tuen sinne, missä se ei aiheuta lisävahinkoa. Se on tuen vastuullisin mahdollinen kohdentaminen."
Kentältä kuultua
Kolmilapsisen perheen äiti Tiina Ahonen Riihimäeltä oli laskenut jo valmiiksi, kuinka romutuspalkkio olisi kattanut suuren osan perheen vanhan dieselauton vaihdosta sähköautoon. Kun hän kuuli rajauksesta, hän soitti kuntansa neuvontapisteeseen varmistaakseen, ettei kyse ole väärinkäsityksestä. "Minulle sanottiin, että tämä on minun etuni. En osaa sanoa, tunsinko itseni autetuksi vai torjutuksi, mutta tunne oli aika lailla molempia yhtä aikaa."
Karhulan mukaan juuri tällainen epävarmuus kertoo, että viestintä on onnistunut. "Jos ihminen jää miettimään, tapahtuiko hänelle jotain hyvää vai huonoa, se tarkoittaa, että hän ei tee hätiköityä päätöstä. Se on tavoitteemme mukaista." Hän kertoo ministeriön seuraavan jatkossa tarkasti, kuinka moni pienituloinen kotitalous "säästyy" auton hankinnalta kokonaan, ja pitävänsä lukua mahdollisena onnistumisen mittarina, vaikka ei halua vielä sitoutua siihen virallisesti.
Yksityisen talousneuvonnan yrittäjä, joka avustaa kotitalouksia tukihakemuksissa, kuvailee tilannetta harvinaiseksi. "Yleensä asiakkaani soittavat, koska eivät saa tukea, jota olisivat halunneet. Nyt he soittavat, koska saivat kuulla, ettei tuki heille kuulu, mutta se oli tarkoitettu hyväksi heille. En ole ihan varma, miten se kirjataan asiakaspalautteeseen."
Vertailu vahvistaa mallin
Karhula tarjoaa perusteluksi myös vertailun: hänen mukaansa samaa logiikkaa on jo sovellettu muualla ministeriön toiminnassa, esimerkiksi silloin, kun kotitalousvähennyksen kattoa ei nosteta niille, joilla ei ole varaa palkata remonttifirmaa muutenkaan. "Emme vähennä etuja. Me tunnistamme, missä kohtaa etu muuttuisi haitaksi, ja vedämme rajan siihen." Kysyttäessä, kokeeko hän itse tällaisen rajanvedon tekemisen helpoksi, Karhula vastaa pitkän tauon jälkeen, että "kukaan ei tee tätä työtä siksi, että se olisi helppoa."
Talouspolitiikan tutkija, joka on seurannut tukimuotoilua sivusta, huomauttaa, että ministeriön perustelu on sisäisesti johdonmukainen, vaikka lopputulos näyttää päinvastaiselta kuin tuen alkuperäinen tarkoitus. "Jos hyväksyy lähtöoletuksen, että auton omistaminen on riski pienituloiselle, koko päättelyketju pitää. Kysymys on siitä, kenen tehtävä on päättää, mikä riski kenellekin kuuluu."
Kysymys jää auki
Karhulalta kysyttiin lopuksi, aikooko ministeriö tarjota pienituloisille jotain muuta tukea sähköautoilun sijaan. Hän mietti hetken ja vastasi, että asiaa "voidaan tarkastella myöhemmin, jos tarve osoittautuu todelliseksi." Kysymykseen siitä, kuka arvioi tarpeen todellisuuden, hän ei ehtinyt vastata, koska seuraava puhelu odotti jo linjalla. Puhelun taustalla kuului hetken hiljaisuus, sitten avustajan ääni: "Se oli viimeinen tälle päivälle."
Ahonen puolestaan on päättänyt pitää vanhan dieselautonsa vielä toistaiseksi. Hän sanoo, ettei osaa enää arvioida, onko päätös hänen omansa vai ministeriön hänen puolestaan tekemä.
