Kun Suomenlahden kaapelivauriosta epäilty alus Fitburg havaittiin uudenvuodenaattona liehuttamassa Suomen valtiolippua, viranomaisten ensimmäinen kysymys ei ollut, kuka lipun oli nostanut tai miksi, vaan oliko lippu kokonsa puolesta säädösten mukainen.
Asian selvittämiseen kutsuttiin Pohjoismaisen Lippuinstituutin erikoistutkija Reijo Vanttinen, joka mittasi valokuvista lipun sinisen sävyn, kankaan laskeutumisen tuulessa ja tangon kaltevuuskulman verrattuna aluksen kannen tasoon. Hänen alustavan arvionsa mukaan lippu oli "todennäköisesti yhtä senttiä liian kapea suhteessa viralliseen leveys-pituussuhteeseen 11:18", mikä hänen mukaansa herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kulma kiinnostaa enemmän kuin kaapeli
Vanttisen mukaan tutkimuksen ydinkysymys ei ole, kenellä oli motiivi vahingoittaa merenalaista kaapelia, vaan kenellä olisi ollut pääsy standardin mukaiseen lippuun keskellä merta. "Jos lippu on virallinen, se viittaa suunnitelmallisuuteen. Jos se on epävirallinen, kyse voi olla improvisoidusta jäljitelmästä, joka on ommeltu laivalla." Kumpikaan vaihtoehto ei hänen mukaansa sulje pois toista, minkä vuoksi analyysia jatketaan.
Sataman lastausesimies Pekka Nurminen, joka näki aluksen uudenvuodenyönä laiturilla, ei ymmärrä koko mittakeskustelua. "Minä näin lipun, tiesin että se on Suomen lippu, ja jatkoin töitä. En mitannut sitä viivottimella." Hän ei osaa arvioida, onko oma havaintonsa tutkinnan kannalta arvoton, koska ei tiedä, mitä viralliseen mittasuhteeseen sitä verrataan, mutta toivoo saavansa tiedon, jos hänen kuvailemansa väri "ihan tavallinen suomenlipun sininen" osoittautuu asiantuntija-arviossa vääräksi.
Instituutti on pyytänyt tutkintaan lisäaikaa, koska käytettävissä olevista valokuvista lipun kangaslaji jää epäselväksi eikä sen UV-kestävyyttä voida arvioida etäältä. Vanttinen huomauttaa, ettei tällä ole vaikutusta rikosnimikkeeseen, mutta pitää sitä tutkimuseettisesti tärkeänä: "Emme voi julkaista lausuntoa, jonka takana emme seiso senttilleen."
Esitutkinnasta vastaava poliisi kertoo lyhyesti, ettei lipun mittasuhteilla ole tutkinnan kannalta merkitystä, mutta ei ole toistaiseksi kieltäytynyt ottamasta vastaan instituutin raporttia, koska "kaikki aineisto käydään läpi". Vanttinen tulkitsee vastauksen instituutin työn arvostukseksi.
Aluksen omistajayhtiön edustaja ei ole kommentoinut lipun alkuperää, mutta on ilmoittanut instituutille olevansa "avoin yhteistyölle, mikäli mittaukset tehdään kansainvälisen standardin mukaisesti eikä silmämääräisesti". Vanttinen pitää tätä poikkeuksellisen rakentavana asenteena verrattuna siihen, miten harvoin rikostutkinnan kohteet yleensä kiinnostuvat kangasnäytteenoton menetelmistä.
Instituutin lopullinen lausunto valmistuu Vanttisen mukaan vasta, kun lippu on saatu fyysisesti mitattavaksi, mikä edellyttää aluksen vapauttamista tai erillistä lupaa nousta kannelle mittanauhan kanssa. Kumpaakaan ei ole vielä myönnetty. Sillä välin Vanttinen on julkaissut instituutin sisäiseen tiedotteeseen alustavan arvionsa, jonka mukaan lippu "todennäköisesti täyttää tunnistettavuuden vähimmäisvaatimukset, muttei nykymuodossaan sovi virallisiin protokollatilaisuuksiin".
