"Kysymys: Katsoin naapurini tiedot, koska hän oli jo itse maininnut asian kahvipöydässä. Onko tämä sallittua?" Näin alkaa hyvinvointialueen tietohallinnon sisäinen kolmetoistasivuinen UKK-dokumentti, jonka Lanttusanomat on saanut käsiinsä ja joka on tarkoitettu potilastietojärjestelmää käyttävälle henkilöstölle. Vastaus kysymykseen on yhden virkkeen mittainen: "Ei, mutta ymmärrämme, miksi kysyt."
Dokumentti on laadittu sen jälkeen, kun kävi ilmi, että tuhannet lääkärit ja hoitajat katsovat potilastietoja säännöllisesti ilman hoitosuhdetta, ja että rangaistukset ovat käytännössä olleet lieviä lähes kaikkialla. Yksi hyvinvointialue on puuttunut asiaan tiukemmin kuin muut, ja juuri tämä alue on laatinut UKK:n, jonka tarkoitus on tietohallintojohtaja Reino Vahteran mukaan "tehdä säännöistä ymmärrettäviä ilman, että kenenkään tarvitsee lukea koko tietosuojalakia töissä".
Kolmetoista sivua harmaan alueen kartoitusta
Dokumentti etenee kysymys kerrallaan, ja jokainen vastaus yrittää olla samanaikaisesti tiukka ja ymmärtäväinen. "Kysymys: Entä jos potilas on julkisuuden henkilö ja tiedot ovat muutenkin uutisissa? Vastaus: Julkisuus ei poista hoitosuhdevaatimusta, mutta tunnistamme, että uteliaisuus kasvaa tällöin luonnostaan." "Kysymys: Voinko katsoa oman lapseni aikuisen sisaruksen tietoja huolestuneena? Vastaus: Et, vaikka huoli olisi aito. Suosittelemme soittamaan sisarukselle."
Vahteran mukaan dokumentti syntyi, koska pelkkä kielto ei ollut riittänyt. "Huomasimme, että sääntö oli kaikilla tiedossa. Ongelma ei ollut tietämättömyys, vaan se, että jokainen katsoja piti omaa tilannettaan poikkeuksena." UKK-dokumentti listaa lopussa yhteenvedon yleisimmistä perusteluista, joita järjestelmän lokimerkinnöistä on jäljitetty: huoli läheisestä, uteliaisuus tuttua kohtaan, työkaverin pyyntö "tarkistaa nopeasti" ja yksi kohta, joka on kirjattu vain sanoin "en osaa selittää, miksi klikkasin".
Rangaistuskäytäntöä dokumentti kuvaa varovaisesti asteikolla, joka etenee suullisesta huomautuksesta määräaikaiseen käyttöoikeuden rajoitukseen. Vahtera myöntää, että suurin osa tapauksista jää asteikon alapäähän. "Emme halua, että jokainen virhe päättyy irtisanomiseen, koska silloin kukaan ei enää ilmoita omista virheistään. Mutta myönnän, että lievä seuraamus voi näyttää ulkopuolelta siltä, ettei mikään muutu."
Henkilöstö lukee dokumenttia toisin kuin oli tarkoitus
Osastonhoitaja Anneli Kurkela kertoo, että dokumentti on kiertänyt henkilöstön keskuudessa laajemmin kuin yksikään aiempi ohje. "Ihmiset lukevat sitä melkein viihteenä. Etsitään omaa tilannetta vastaavaa kysymystä ja katsotaan, mitä vastataan." Hänen mukaansa moni on yllättynyt siitä, kuinka tarkkaan yksittäiset perustelut on kirjattu ylös, ja epäilee, että osa esimerkeistä on suoraan oikeista tapauksista, vain nimettöminä.
Eräs hoitaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen, sanoo lukeneensa dokumentin kolmeen kertaan etsien kohtaa, joka koskisi juuri hänen tilannettaan viime keväältä. "En löytänyt täsmälleen samaa tapausta, mutta löysin kolme, jotka olivat lähellä. Kaikki kolme vastausta olivat ei." Hän sanoo, ettei tästä huolimatta ole varma, lopettaako tavan kokonaan, koska järjestelmä on aina auki eikä kukaan ole koskaan kysynyt suoraan.
Dokumentin viimeinen kysymys on lisätty myöhemmin muita tummemmalla fontilla: "Entä jos olen jo lukenut tämän UKK:n loppuun asti uteliaisuudesta, vaikka työni ei sitä vaatinut?" Vastausta ei ole vielä kirjoitettu.
