Eräs pankki on löytänyt uuden tavan välttää taidekokoelmansa myymisen: se on myöntänyt itselleen vakuuslainan koko kokoelmaa vastaan. Järjestelyssä pankin taideosasto lainaa rahaa pankin luotto-osastolta, joka puolestaan saa vakuudeksi samat maalaukset, jotka juuri nyt roikkuvat pankin omissa neuvotteluhuoneissa.
"Tämä on täysin tavanomaista sisäistä rahoitusta", vakuuttaa pankin varallisuudenhoidon johtaja Reijo Taulukehys. "Emme myy mitään pois talosta. Raha vain kiertää talon sisällä yhdeltä osastolta toiselle, ja taulut pysyvät samalla seinällä koko ajan. Kukaan ei edes joudu kantamaan niitä."
Järjestely syntyi, kun pankin hallitus totesi, ettei taidekokoelmaa haluta myydä avoimilla markkinoilla, koska hinnat eivät tällä hetkellä vastaa sitä tunnearvoa, jonka johto kokoelmalle antaa. Sen sijaan päätettiin, että kokoelma pysyy pankin omistuksessa, mutta sille annetaan kirjanpidollinen rooli, joka näyttää hyvältä seuraavassa osavuosikatsauksessa.
Laina neuvotellaan uudelleen joka vuosineljännes
Taulukehyksen mukaan sisäinen laina on jo ehditty neuvotella uudelleen kolmesti, koska taidekokoelman arvo vaihtelee sen mukaan, kumpi osasto sitä kulloinkin arvioi. Luotto-osasto pitää tauluja varovaisen arvokkaina, kun taas taideosasto pitää niitä lähes korvaamattomina, mikä tekee lainaneuvotteluista pankin sisällä yllättävän jännittäviä.
"Meillä oli viime kuussa tilanne, jossa taideosasto vaati luotto-osastolta lisävakuutta, koska yksi tauluista oli siirretty toiseen kerrokseen valaistussyistä", kertoo pankin sisäinen tarkastaja Sinikka Kehyslista. "Luotto-osasto piti siirtoa riskinä, taideosasto piti sitä konservointina. Asia ratkesi lopulta kompromissilla, jossa taulu siirrettiin takaisin, mutta valaistus jätettiin uuteen paikkaan."
Kehyslistan mukaan koko järjestelyn etu on siinä, ettei pankin tarvitse koskaan myöntää tappiota. Jos kokoelman arvo laskisi avoimilla markkinoilla, se näkyisi tuloksessa. Sisäisessä lainassa sen sijaan riittää, että molemmat osastot pääsevät yhteisymmärrykseen, ja yhteisymmärrys on pankin oman ilmoituksen mukaan toistaiseksi löytynyt joka kerta.
Muut pankit seuraavat kiinnostuneina
Järjestelyä on jo tiedusteltu muista rahoituslaitoksista, jotka niin ikään istuvat laajojen mutta hiljalleen arvoaan menettävien taidekokoelmien päällä. Yksi kilpailevan pankin edustaja kertoi nimettömänä, että vastaavaa mallia harkitaan myös heidän omassa talossaan, joskin ensin on selvitettävä, kumpi osasto saa olla se, joka "omistaa" taulut kirjanpidossa.
Taulukehys ei näe järjestelyssä mitään huolestuttavaa. Hänen mukaansa malli takaa, että kokoelma säilyy tallella tuleville sukupolville, samalla kun se tuottaa pankille joka vuosineljännes uuden, hienoisesti erilaisen luvun, jonka voi esitellä hallitukselle onnistumisena.
"Tärkeintä on, että taulut pysyvät seinällä ja laina pysyy taseessa", Taulukehys tiivistää. "Kumpikaan ei ole mennyt mihinkään. Se on tässä järjestelyssä kaikkein kauneinta."
