Lanttusanomien käsiin on päätynyt keskisuuren suomalaiskunnan sivistystoimen sisäinen perehdytysopas ”Opettajan omakulu – käytännön ohjeita ensimmäiselle syyslukukaudelle”. Kahdentoista sivun asiakirja neuvoo uusia opettajia hoitamaan koulun hankinnat, jotka tapahtuvat ennen kuin koulun hankintajärjestelmä ehtii niihin. Opas ei sisällä päiväystä, mutta kahdessa kohdassa viitataan ”viime kevään määrärahoihin” ja ”ensi kevään määrärahoihin”, joiden ei sanota eroavan toisistaan.

Ensimmäinen viikko

Oppaan alussa uudelle opettajalle todetaan, että koulu on paikka, jossa tarvitaan tusseja. Tusseja ei ole. Opas ehdottaa, että opettaja hankkii ne itse ”heti ensimmäisellä viikolla, ennen kuin odotus muuttuu tavaksi”.

Ohjeessa on taulukko, jossa tavallisimmat hankinnat on jaettu kolmeen luokkaan:

  • Itse ostettavat heti: liitutaulutussit, kopiopaperi, saksien terät, teippi, vessapaperi (jos opettaja haluaa käydä vessassa)
  • Itse ostettavat, kun tilanne vaatii: askartelupaperi, nenäliinat, kynät, joita lapsilla ei ole, ja kynät, joita lapsilla on mutta jotka ovat rikki
  • Haetaan koulun varastosta: ei mitään, koska varasto on lukittu ja avain on rehtorilla, joka on koulutuksessa

Kuitit ja korvaukset

Oppaan pisin luku käsittelee kuittien käsittelyä. Opettajaa kehotetaan säilyttämään jokainen kuitti ”mahdollista myöhempää korvausta varten” ja liittämään ne kansioon, jonka nimi on ”Korvausanomukset”. Kansion paikasta ei kerrota mitään.

– Korvausta voi hakea, ja sitä on haettu, sanotaan oppaassa. – Tähän mennessä korvauksia ei ole maksettu, mutta hakemuslomake on päivitetty kahdesti.

Luvussa 4.3 kerrotaan, että hankinnat on tehtävä kunnan sopimustoimittajalta, jonka toimitusaika on kuusi viikkoa. Jos tarve on kiireellinen, opettaja voi ostaa tarvikkeen lähikaupasta. Tällöin kuittia ei kuitenkaan korvata, koska sopimustoimittajalta olisi saanut samaa tuotetta halvemmalla.

– Tämä on meillä ollut ihan selvä käytäntö, sanoo kunnan sivistystoimen hankintapäällikkö Raili Koskinen, jolle asiakirjaa luettiin ääneen puhelimessa. – Siitä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Selvästi opettajat eivät vain lue ohjeita.

Vanhempainillan vaihtoehto

Oppaan kolmannessa luvussa käsitellään tilannetta, jossa omat varat eivät riitä. Opettajaa kehotetaan ”hyödyntämään vanhempainyhdistyksen resursseja” ja järjestämään tarvittaessa kakkukahvit, joiden tuotolla ostetaan kopiopaperia. Kakut leivotaan omalla ajalla, ja leivontatarvikkeet katsotaan henkilökohtaiseksi hankinnaksi.

– Kakkukahvit tuottavat keskimäärin 180 euroa, joka riittää neljälle riisille paperia, kertoo oppaan mukaan eräs koulu. – Kahvit maksaa koulu, jos kahvinkeitin löytyy.

Kahvinkeitin ei yleensä löydy. Opas neuvoo tässä tapauksessa ottamaan yhteyttä siivoojaan, jolla on yleensä oma.

Kokeneen opettajan kommentti

Lanttusanomat haastatteli myös kahdeksannen vuoden opettajaa, joka sanoo saaneensa oppaan jo ensimmäisenä päivänään.

– Silloin se oli kahdeksan sivua, kertoo luokanopettaja Hannu Rautiainen. – Se on kasvanut. Liitteenä on nykyisin kuvallinen opas siihen, miltä hyvä kopiopaperi näyttää.

Rautiaisen mukaan hän on käyttänyt viime lukuvuonna koulun tarpeisiin noin 340 euroa omaa rahaa, ja summa on kirjattu hänen omiin papereihinsa otsikolla ”Harrastukset”.

– Veroilmoituksessa se on muuten ihan oikea kohta, hän lisää. – Kysyin tarkastajalta. Hän ei ymmärtänyt kysymystä, mutta nyökkäili.

Oppaan viimeisellä sivulla on kiitos. ”Kiitos, että teet koulusta paremman paikan. Tämä asiakirja on tarkoitettu sinulle, jos sinulla on kysyttävää”, siinä lukee. Alla on sähköpostiosoite, joka palauttaa viestin takaisin lähettäjälle automaattivastauksella: ”Olemme tällä hetkellä poissa.”