Muhoksen datakeskustyömaalla alkanutta rikostutkintaa vaivaa yksi käytännön ongelma: kun poliisi kysyy, kuka kaivoi, kukaan ei ole kaivanut. Tutkijat ovat viikon aikana kuulleet kymmeniä ihmisiä, ja jokainen on ollut paikalla vain katsomassa, kun jokin toinen taho kaivoi.

– Me emme kaivaneet. Me tilasimme kaivuun, sanoo projektipäällikkö Heikki Rautiainen työmaakopin ovella. – Tilaus meni eteenpäin.

Ketju alkaa kopista

Rautiaisen mukaan työmaan maanrakennus oli alihankittu urakoitsijalle, joka oli alihankkinut sen toiselle urakoitsijalle. Tämä puolestaan oli vuokrannut koneet ja kuljettajat yritykseltä, jonka toimitilat ovat osoitteessa, jossa ei poliisin mukaan ole mitään muuta kuin postilaatikko ja kuivunut kumipuu.

Postilaatikon haltijaksi paljastui pian ulkomainen sijoitusyhtiö. Sen suomalainen edustaja kertoi puhelimessa olevansa edustaja vain nimellisesti ja että hänet oli kirjattu tehtävään vuonna 2021 ystävänpalveluksena. Hän ei muista, kenen ystävä.

– Soitin sinne kolme kertaa, kertoo tutkinnanjohtajan apulainen. – Kerran vastasi automaatti, kerran lapsi ja kolmannella kerralla kaiku.

Lupa- ja valvontavirasto: ei meidän työmaa

Tutkintapyynnön tehnyt Lupa- ja valvontavirasto korostaa, että sen tehtävä on valvoa, ei vastata. Viraston ylitarkastajan mukaan valvonta kohdistuu sinänsä luvan haltijaan, mutta luvan haltija on projektiyhtiö, jonka mukaan lupa koskee vain suunniteltua toimintaa.

– Se, mitä työmaalla tapahtui, ei ollut suunniteltua, ylitarkastaja sanoo. – Siksi sitä ei ole luvitettu. Siksi sitä ei voi valvoa. Siksi sitä ei ole oikeastaan tapahtunut, ainakaan meidän järjestelmämme mukaan.

Viraston asiakirjoista käy ilmi, että kuoppa on kirjattu tapahtumaksi "maanpinnan poikkeava alentuma, ei vastuuyksikköä". Lomakkeessa on kenttä vastuuyksikölle, mutta se on harmaa eikä sitä voi täyttää.

Muhoksen kunta tunnisti kuopan, ei omistajaa

Kunnan rakennustarkastaja kävi paikalla ja tunnisti kuopan hyvin: se on suuri ja siinä on vettä. Omistajasta hänellä ei ollut tietoa.

– Maa on yhtiön, kuoppa on urakoitsijan, vesi on valtion ja sade on taivaan, hän luettelee. – Kuoppa on siis juridisesti usean, mutta käytännössä kenenkään.

Paikalliset ovat sillä välin ottaneet kuopan haltuun omalla tavallaan. Naapurin Seppo Kärkkäinen kertoo kuljettavansa sinne koiraa joka ilta.

– Ei se mikään rikos ole, se on ihan hyvä kuoppa, Kärkkäinen sanoo. – Koira tykkää. Kuka tahansa voi tulla katsomaan, kunhan ei kysy, kenen se on.

Ympäristöviranomainen: kyse on ilmiöstä

Pohjois-Pohjanmaan ympäristöasiantuntija, joka halusi esiintyä vain etunimellä Aila, pitää tilannetta tutkimuksellisesti kiinnostavana. Hänen mukaansa kyse on uudesta ilmiöstä, jossa vahinko syntyy mutta tekijää ei.

– Ennen kaivoi joku, ja kuoppa oli hänen, Aila sanoo. – Nyt kuoppa vain ilmaantuu, ja sen jälkeen kaikki muistavat olleensa ihan muualla. Olen kirjannut tämän havainnon ylös, mutta en tiedä, kenelle se kuuluisi lähettää.

Hän on toimittanut havainnon kolmeen eri osoitteeseen. Kaksi viestiä palasi automaattivastauksella, ja kolmas on edelleen matkalla.

Viimeinen lenkki

Poliisin hahmottelemassa vastuukaaviossa kaikki nuolet osoittavat lopulta ylös oikealle, kohti laatikkoa, johon on kirjoitettu "konsernin ylempi taso". Kun tutkijat pyysivät yhtiöltä tämän tason yhteystietoja, vastaukseksi tuli lyhyt viesti: ylempi taso ei ole henkilö eikä toimisto vaan pikemminkin tunnelma.

– Meille kerrottiin, että päätökset tehdään pilvessä, tutkinnanjohtajan apulainen kertoo. – Ensin luulin, että kyse on vertauskuvasta. Sitten kysyin, missä se pilvi on, ja minulle annettiin osoite Muhokselle.

Osoite johti samalle työmaalle. Poliisi tarkastaa parhaillaan, onko kuoppa ketjun alku vai loppu, vai onko sillä väliä.

Rautiainen on sillä välin palauttanut työmaakopin avaimet. Kenelle, hän ei halunnut sanoa. – Ne otettiin vastaan, hän sanoo. – Ihan hyvin ja asiallisesti.