"Yhdeksän litraa mustikkaa viikossa katsotaan vielä harrastukseksi. Kymmenes litra muuttaa tarkastelun luonnetta." Näin lukee työllisyyspalvelujen sisäisessä soveltamisohjeessa, joka vuoti verkkoon torstaina ja jonka aitoudesta viranomainen ei suostu suoraan lausumaan mitään, mutta jonka sisältöä se ei myöskään kiistä.
Ohje on laadittu tulkitsemaan, missä vaiheessa työttömän marjastustulo lakkaa olemasta verovapaata luonnontuotteiden keräilyä ja muuttuu etuutta rajoittavaksi elinkeinotoiminnaksi. Kymmenen sivun asiakirja käsittelee aihetta pilkuntarkasti: sen mukaan poimintaa arvioidaan kolmen mittarin yhdistelmällä, joita ovat kerätty litramäärä, myyntikertojen tiheys ja "poiminnan suunnitelmallisuuden aste". Viimeksi mainittua arvioidaan muun muassa sillä, onko poimijalla mukanaan useampi kuin yksi astia.
Astialuokitus ja muut yksityiskohdat
Ohjeen liitteenä on taulukko, jossa astiat on jaettu kolmeen luokkaan: "kotitarve" (yksi kori tai ämpäri), "aktiiviharrastus" (kaksi astiaa, joista toinen on selvästi suurempi) ja "toimintamuotoinen kerääminen" (astioita on enemmän kuin kaksi, tai mukana on puimalaite). Astialuokka ei yksin ratkaise mitään, mutta ohjeen mukaan se "antaa suuntaa esiselvitystarpeelle".
Erityisen tarkkaa ohje on marjojen jatkokäsittelystä. Jos poimittu marja päätyy suoraan myyntiin, tulkinta on ohjeen mukaan yksinkertainen. Sen sijaan hilloksi, mehuksi tai pakasteeksi jalostettu marja aiheuttaa ohjeen sanoin "arvonmäärityksen kaksinkertaisen tason", koska raaka-aineen ja lopputuotteen hinnan erotus pitää laskea erikseen ennen kuin tulo voidaan suhteuttaa etuuteen. Yhden kunnan työllisyysasiantuntijan mukaan tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että hillopurkin hintaa on jouduttu kysymään puhelimitse kolmelta eri kauppiaalta vertailuarvon saamiseksi.
Ammattiliiton edustaja Tuula Ryynänen pitää ohjeen tarkkuutta kohtuuttomana suhteessa summiin, joista lopulta on kyse. "Puhutaan tapauksista, joissa marjakauppa tuo ihmiselle ehkä kolmekymmentä tai neljäkymmentä euroa syksyssä. Sen arviointiin on nyt olemassa astialuokitus. En tiedä, pitäisikö nauraa vai hakea työaikaa takaisin niiltä, jotka tämän ovat kirjoittaneet." Ryynäsen mukaan liitto ei ole saanut ohjeesta ennakkotietoa, vaikka se koskee suoraan sen jäsenten toimeentuloa.
Työllisyyspalvelujen viestinnästä vastaava Ilkka Pesonen ei vahvista eikä kumoa vuotanutta asiakirjaa suoraan, mutta myöntää, että "vastaavan sisältöisiä soveltamislinjauksia on olemassa, ja niiden tarkoitus on kohdella hakijoita yhdenvertaisesti". Kysyttäessä, onko astialuokitus todella käytössä, Pesonen vastaa pitkän tauon jälkeen: "En lähde kommentoimaan yksittäisiä kenttiä."
Poimija Eero Vainikka on lukenut ohjeen läpi kahdesti eikä ole vielä päättänyt, muuttaako se hänen syksyään. "Aloin nyt miettiä, pitääkö minun laskea, montako litraa astiassa oikeasti on, vai riittääkö että se näyttää täydeltä. En ole ikinä ajatellut mustikankeräystä näin tarkasti, ja se on jo itsessään vähän noloa." Vainikan mukaan hän on tänä syksynä harkinnut ostavansa toisen, pienemmän astian, "ettei kukaan luule mitään", mikä ohjeen omaa luokitusta seuraten siirtäisi hänet suoraan seuraavaan kategoriaan.
Yhden pääkaupunkiseudun kunnan elinkeinoasiamies Kari Lehtovaara suhtautuu ohjeeseen yllättäen myönteisesti, joskaan ei aivan sillä tavalla kuin sen laatijat toivoisivat. "Meillä on ollut vuosia epäselvää, mistä raja menee. Nyt kun se on kirjoitettu näin tarkasti auki, pystymme ainakin viittaamaan pykälään, kun joku kysyy. Se, onko pykälä järkevä, on eri kysymys kuin se, onko se olemassa." Lehtovaaran mukaan hän on jo ehtinyt lähettää ohjeen linkin kolmelle naapurikunnalle, jotka ovat kysyneet samaa asiaa vuosia ilman vastausta.
Ohjeen loppuun on kirjattu maininta, jonka mukaan linjausta "tarkennetaan tarvittaessa marjakauden edetessä". Kukaan haastatelluista ei osannut sanoa, tarkoittaako se uutta versiota asiakirjasta vai sitä, että joku kiertää tänä syksynä metsässä laskemassa.
