Kun säätiöitä valvova viranomainen ilmoitti tiistaina käynnistävänsä selvityksen Kasvun Tuki -säätiön johdon viime vuosien päätöksistä, selvityksen tekijät päättivät aloittaa yksinkertaisesta kysymyksestä: kuka konkreettisesti teki päätöksen, jota tutkitaan. Vastausta on nyt etsitty viikon verran, ja se on tähän mennessä kulkenut yhdeksän tahon kautta ilman että kukaan olisi sanonut "minä".
Hallituksen puheenjohtaja Pertti Alanen kertoo, ettei hallitus tehnyt päätöstä yksityiskohtaisesti, vaan "linjasi suunnan" ja jätti toteutuksen operatiiviselle johtoryhmälle. Operatiivinen johtoryhmä puolestaan viittaa ulkopuolisen konsultin laatimaan muistioon, jonka pohjalta linjaus muka pantiin toimeen. Konsultti sanoo laatineensa muistion nimenomaan lakiasiaintoimiston antaman tulkinnan perusteella, ei omasta aloitteestaan. Lakiasiaintoimisto puolestaan huomauttaa, ettei sen tehtävänä ollut tehdä päätöstä vaan "kuvata vaihtoehtoja", ja että lopullinen valinta kuului aina hallitukselle.
Ketju oli näin kiertänyt takaisin lähtöpisteeseensä yhden viikon aikana, ja viranomaisen tutkija oli tässä vaiheessa jo kolmannessa kokouksessa, jossa kukaan ei tiennyt, kenen aloitteesta se oli koolla.
Kansio nimeltä "Käsittelyssä"
Selvityksen käännekohta tuli, kun tutkijat pyysivät säätiöltä alkuperäistä päätösasiakirjaa. Säätiön arkistonhoitaja löysi sähköpostikansion nimeltä "Käsittelyssä", jonka sisällä oli 14 viestiä samasta ketjusta, viimeisimpänä vastaus "Palataan tähän ensi viikolla". Viesti oli lähetetty kahdeksan kuukautta sitten. Kukaan vastaanottajista ei muista palanneensa siihen, eikä kukaan myöskään muista, kenen olisi pitänyt palata.
"Emme väitä, ettei ketään voisi asettaa vastuuseen", sanoo selvitystä johtava tarkastaja Liisa Rantonen. "Sanomme vain, että tähän mennessä jokainen taho, jolle olemme esittäneet kysymyksen, on osannut osoittaa juuri sen yhden edellisen tahon, joka olisi oikeasti vastannut."
Säätiön entinen hallituksen jäsen Kari Häivynen, joka erosi tehtävästään pari vuotta sitten, suhtautuu asiaan tyynesti. "Kyllä siellä pöydässä puhuttiin paljon siitä, kenen vastuulla mikäkin on. Sitten kokous loppui, ja seuraavassa kokouksessa puhuttiin taas siitä, kenen vastuulla se on. En muista, että kertaakaan olisi päästy siihen, missä vastuu konkreettisesti on."
Säätiö itse toteaa tiedotteessaan, ettei se ole rikkonut säätiölakia eikä omia sääntöjään, ja että se "suhtautuu selvitykseen rakentavasti ja avoimesti". Tiedote on allekirjoitettu koko hallituksen nimissä, mikä tarkastaja Rantosen mukaan on selvityksen tähänastisen prosessin ainoa asiakirja, jossa vastuu ei ole siirtynyt eteenpäin lainkaan — sen sijaan se on jaettu tasan seitsemälle henkilölle, joista kukin allekirjoitti oman nimikirjaimensa hieman eri kohtaan sivua.
Tutkija Rantonen kertoo, että vastaava ketju on tuttu myös muista säätiöiden selvityksistä, mutta tässä tapauksessa se on poikkeuksellisen pitkä. "Tavallisesti vastuu siirtyy kahden tai kolmen tahon välillä ennen kuin joku myöntää edes osittain päättäneensä jotain. Täällä olemme yhdeksännessä siirrossa, eikä kukaan ole vieläkään myöntänyt mitään." Hän lisää, ettei kyse ole hänen mielestään tarkoituksellisesta pakoilusta, vaan siitä, että päätöksentekoa on vuosien varrella hajautettu niin moneen kerrokseen, ettei kukaan yksittäinen henkilö enää tunnista omaa osuuttaan kokonaisuudesta.
Säätiön hallintojohtaja Marketta Suonio kuvailee tilannetta "opettavaiseksi". Hänen mukaansa säätiö on jo aloittanut sisäisen läpikäynnin siitä, miten vastuut on kirjattu pöytäkirjoihin, ja ensimmäinen havainto on ollut se, että sana "vastuu" esiintyy pöytäkirjoissa 41 kertaa, mutta aina yhteydessä, jossa se todetaan olevan jollain toisella. Suonio ei osaa sanoa, onko havainto yllättävä vai ei. "Riippuu varmaan siitä, mistä kohtaa taloa kysyy."
Selvitys jatkuu, ja seuraavaksi tutkijat aikovat kysyä arkistonhoitajalta, kuka kansion nimesi "Käsittelyssä". Arkistonhoitaja on jo etukäteen kertonut, ettei muista. Hän muistuttaa kuitenkin, että kansiota ei ole poistettu eikä siihen ole koskettu kahdeksaan kuukauteen, mikä hänen mukaansa todistaa, että asiaa ei ole ainakaan yritetty peitellä. Tarkastaja Rantonen kirjasi huomautuksen ylös, muttei kommentoinut sitä.