Helsingin kaupungin ja HUSin uudistama sairaala-alue, jonka toiminnoista merkittävä osa sijoittuu maan alle kriisin varalta, on herättänyt niin runsasta ulkomaista kiinnostusta, että rakennuttaja selvittää parhaillaan opastettujen kierrosten järjestämistä. Alueella on käynyt jo useita ulkomaisia valtuuskuntia, ja hankejohto kertoo saaneensa tiedusteluja myös yksityishenkilöiltä, jotka haluaisivat nähdä paikan omin silmin.

"Aluksi luulimme, että kiinnostus koskee sairaalatekniikkaa", sanoo hankkeen viestinnästä vastaava projektipäällikkö Tuovi Rantasalo. "Sitten huomasimme, että suosituin kysymys koskee aina samaa asiaa: kuinka monta metriä syvälle on kaivettu ja riittääkö varastoitu ruoka todella niin pitkään kuin esitteessä väitetään."

Kellarikerros kiinnostaa enemmän kuin leikkaussalit

Hankejohdon mukaan valtaosa vierailijoiden kysymyksistä kohdistuu maanpinnan alapuolisiin tiloihin, ei varsinaiseen sairaalatoimintaan. Erityisen suosittu on kerros, jossa esitellään ilmanvaihtojärjestelmää ja sen kykyä suodattaa tilat käyttökuntoon poikkeusoloissa. Kierroksilla käyneet ulkomaiset vieraat ovat hankkeen mukaan ottaneet tilasta enemmän valokuvia kuin mistään muusta osasta rakennusta.

"Meillä on nyt tilanne, jossa arkkitehtikilpailun voittanut leikkaussalisiipi jää käytännössä varjoon sille, että joku on laskenut, montako viikkoa väestö selviäisi kellarissa purtavilla", Rantasalo toteaa. "En sano, että se on väärä painotus. Sanon vain, ettei kukaan osannut ennustaa sitä arkkitehtikilpailun aikana."

Kriisivalmiustutkija dosentti Aimo Pärekallio Kansallisesta huoltovarmuusinstituutista pitää ilmiötä ymmärrettävänä. Hänen mukaansa suomalaisten kansallinen ylpeys kriisivalmiudesta on kasvanut viime vuosina niin suureksi, ettei sitä enää mielellään pidetä vain viranomaisasiana.

"Muualla maailmassa kriisivalmius on jotain, josta puhutaan hiljaa ja kiusaantuneesti", Pärekallio sanoo. "Meillä siitä on tullut ylpeydenaihe siinä missä saunasta tai sisusta. On aika luonnollista, että kun rakennamme jotain, mikä kestää melkein mitä tahansa, haluamme myös näyttää sen jollekulle."

Pääsylippua ei vielä ole, mutta lahjatavaraa jo suunnitellaan

Alueen rakennuttaja ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, tulisiko kierroksista maksullisia. Sen sijaan valmisteilla on jo lahjatavaravalikoima, johon on ehdotettu muun muassa pienoiskokoista suodatinilmastointilaitetta ja kangaskassia tekstillä "Kävin kellarissa eikä mitään sattunut".

"Emme halua, että paikasta tulee huvipuisto", Rantasalo painottaa. "Mutta jos joku haluaa ostaa muistoksi kuivamuonapussin, jossa lukee rakennuksen nimi, emme näe siinä mitään pahaa. Se on osa sitä samaa valmiutta, jota koko rakennus edustaa – vain pienemmässä ja söpömmässä muodossa."

Hankkeen mukaan seuraava kierros ulkomaisille vieraille on jo täynnä, ja jonotuslistalle on ilmoittautunut myös kotimaisia matkailuyrittäjiä, jotka näkevät maanalaisessa kriisisairaalassa uudenlaista potentiaalia. Rantasalon mukaan tähän on syytä suhtautua maltilla, sillä alueen ensisijainen tehtävä on edelleen toimia sairaalana eikä nähtävyytenä – vaikka hän myöntää, että esite kannattaisi ehkä päivittää, jos kysyntä jatkaa kasvuaan.