Joka arkiaamu kello kuusi Kruunusiltojen kannelle kerääntyy noin kymmenen ihmistä, jotka eivät tunteneet toisiaan ennen huhtikuuta. He kävelevät hitaasti kiskoparin väliin jäävää kaistaa pitkin, pysähtyvät samassa kohdassa katsomaan merta ja jatkavat matkaa. Kukaan ei ole kutsunut heitä koolle, mutta seitsemässä kuukaudessa porukasta on tullut tuttu näky, jota moni kutsuu vain "kävelyklubiksi". Marraskuussa, kun ensimmäiset raitiovaunut alkavat kulkea samaa reittiä, kiskojen välinen kaista lakkaa olemasta heidän.
Kiskojen väliin syntyi oma maailma
Silta avautui jalankulkijoille ja pyöräilijöille huhtikuussa, kuukausia ennen kuin raideliikenteen oli määrä käynnistyä. Siitä tuli odottamaton välitila: infrastruktuuri, joka oli rakennettu raitiovaunuja varten mutta jota käyttivät toistaiseksi vain kävelijät. Eläkkeellä oleva insinööri Reijo Anttila on kulkenut sillan yli joka aamu huhtikuusta lähtien ja pitää nykyistä tilannetta parhaana, mitä Laajasalon liikennejärjestelyistä on koskaan tullut. "Tämä on ainoa paikka Helsingissä, jossa saa kävellä raiteiden keskellä ilman että kukaan huutaa perään. Sellaista ei anneta takaisin ilman taistelua."
Klubin jäsenet ovat tänä aikana ehtineet perustaa oman epävirallisen perinteen: torstaiaamuisin joku tuo termospullollisen kahvia, ja pysähdyspaikka meren yllä on saanut lempinimen "toimisto", koska sinne on totuttu jäämään keskustelemaan ennen töihin lähtöä. Yksi jäsenistä on valokuvannut sillan samasta kohdasta joka viikko huhtikuusta asti ja aikoo koota kuvista vihkosen, jonka työnimi on "Aika ennen ratikoita".
Kaupunki vakuuttaa, ettei mikään olennainen katoa
Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen tiedottaja korostaa, ettei marraskuun muutos tarkoita, että jalankulku ja pyöräily loppuisivat sillalla — ainoastaan se, että kiskojen välinen kaista, jota on tähän asti käytetty vapaasti, varataan jatkossa raitiovaunuille. "Kevyt liikenne kulkee edelleen omilla kaistoillaan sillan reunoilla. Mikään olennainen ei muutu", tiedottaja sanoo, ja lisää, ettei ole tietoinen mistään erillisestä kävelyklubista, "mutta hienoa, että silta on otettu omaksi."
Klubin jäsenille vastaus ei ole täysin rauhoittava, koska juuri kiskojen väliin jäävä kaista, ei sillan laita, on se paikka, johon yhteisö on muodostunut. Anttila huomauttaa, että reunakaistalla kävely on hänen mielestään aivan eri asia: siellä on pyöräilijöitä, tuulta enemmän eikä samaa näkymää. "Voin toki kävellä reunalla. Mutta se ei ole sama paikka, eikä siellä ole samaa porukkaa."
Viimeiset viikot lasketaan jo
Yksi klubilaisista on ehdottanut, että ryhmä järjestäisi lokakuun lopulla pienen tilaisuuden ennen kuin kiskot suljetaan kävelijöiltä — ei protestia, vaan pikemminkin hyvästien viettoa. Ehdotusta ei ole vielä hyväksytty, koska osa jäsenistä pitää koko ajatusta liian juhlallisena kaistalle, joka oli alun perin tarkoitettu vain kulkuväyläksi.
Anttila itse ei osaa vielä sanoa, jatkaako hän aamukävelyjä reunakaistalla marraskuun jälkeen. Hän kertoo miettineensä asiaa viime viikkoina enemmän kuin haluaisi myöntää. "Ratikka on tietysti hyvä asia Laajasalolle. Mutta olen alkanut ymmärtää, miksi jotkut eivät halua luopua parkkipaikastaan edes silloin, kun tietävät sen olevan väärin. Tämä on vähän sama, paitsi että kyse ei ole autosta vaan siitä, mihin on ehtinyt tottua."
