Kun Keskusrikospoliisi ilmoitti maanantaina vapauttavansa vakoilusta epäillyt miehet, koska jatkovangitsemiselle ei ollut enää näyttöä, Lanttusanomat päätti selvittää yhden yksinkertaisen kysymyksen: kenen vastuulla näytön hankkiminen oikeastaan oli. Vastausta etsittiin viiden puhelun verran, ja matka päättyi täsmälleen sinne, mistä se alkoi.
Ensimmäinen puhelu KRP:n tiedotuspuhelimeen tuotti vastauksen, jonka mukaan "operatiivinen vastuu" asiassa on ollut esitutkinnasta vastaavalla tutkintaryhmällä, mutta yksittäisiä henkilöitä ei voida nimetä, koska kyse on "edelleen arkaluontoisesta kokonaisuudesta". Tutkintaryhmän puheenjohtajaksi mainittu virkamies ohjasi kysymyksen eteenpäin syyttäjänvirastoon, koska "näytön riittävyyden arviointi kuuluu viime kädessä syyttäjälle".
Kolmas soitto palasi jo tuttuun ääneen
Syyttäjänvirastossa asiaa kommentoinut erikoissyyttäjä Kai Rentola totesi, ettei syyttäjä voi arvioida näyttöä, jota ei ole toimitettu, ja että vastuu tiedustelutietojen kokoamisesta on alun perin ollut Suojelupoliisilla, joka on toiminut asiassa "tukevana viranomaisena". Supon viestintä puolestaan kertoi, ettei tukeva viranomainen vastaa varsinaisesta näytöstä, vaan ainoastaan "tuottaa taustamateriaalia päätöksenteon avuksi", ja ohjasi soittajan takaisin KRP:hen, koska "operatiivinen kokonaisvastuu on aina esitutkintaviranomaisella".
Kolmas soitto KRP:hen yhdisti puhelun samalle vaihteelle kuin ensimmäinenkin, ja tällä kertaa linjan päähän vastasi sama virkamies kuin alussa. Hän ei muistanut aiempaa puhelua, mutta vahvisti mielellään saman tiedon uudelleen: vastuu on tutkintaryhmällä, jonka toimintaa hän ei voinut yksilöidä.
Neljännessä puhelussa kokeiltiin uutta lähestymistapaa ja kysyttiin suoraan, kuka allekirjoitti vangitsemisesityksen, jolle ei myöhemmin löytynyt jatkoa. Vastauksen mukaan asiakirja on kulkenut "useamman viranomaisen yhteiskäsittelyn kautta", eikä yksittäistä allekirjoittajaa voida tästä syystä nimetä julkisuuteen. Kysymykseen siitä, ketkä yhteiskäsittelyyn osallistuivat, luvattiin palata "kun asia on käsitelty loppuun asti" — mikä KRP:n oman tiedotteen mukaan on jo tapahtunut, koska miehet on vapautettu.
Viides puhelu ja sama numero
Viidennessä puhelussa Lanttusanomat pyysi enää yhtä asiaa: yhteystietoja henkilöön, joka voisi vahvistaa, missä vaiheessa prosessia näyttö osoittautui riittämättömäksi. Vaihde yhdisti puhelun KRP:n tiedotuspuhelimeen. Numero oli sama kuin ensimmäisellä kerralla.
Oikeuspoliittista päätöksentekoa tutkiva dosentti Marja-Liisa Öhman ei näe ilmiössä mitään erikoista. "Vastuu ei tässä maassa yleensä katoa siksi, että joku salaisi sen, vaan siksi, että se on jaettu niin monelle taholle, ettei kukaan yksin kanna sitä kokonaan. Se on aivan eri asia kuin vastuuttomuus — se on pikemminkin vastuun huolellista laimentamista." Öhman huomauttaa, että ilmiö ei rajoitu esitutkintaan: sama rakenne toistuu hänen mukaansa "kaikkialla, missä päätöksen tekee useampi virasto peräkkäin eikä yksikään niistä allekirjoita sitä yksin."
Vapautetut miehet eivät ole kommentoineet asiaa julkisuuteen. KRP:n tiedotteen mukaan tutkinta jatkuu edelleen tarpeen mukaan, mutta kysymykseen siitä, kuka tarpeen arvioi, ei tässä vaiheessa vastattu — vaihde oli jo sulkeutunut viideksi minuutiksi.
Lanttusanomat kokeili vielä kuudetta reittiä ja pyysi asiaa kommentoimaan oikeusministeriötä, jonka viestintä totesi, ettei ministeriö ota kantaa yksittäisiin esitutkintoihin, mutta voi halutessaan kertoa yleisellä tasolla, miten vastuunjako viranomaisten välillä on säädetty. Tarjottu selvitys osoittautui kolmetoista sivua pitkäksi kaavioksi, jossa nuolet kulkivat KRP:stä Supoon, Supolta syyttäjälle ja syyttäjältä takaisin KRP:hen. Kaavion alalaidassa oli pieni huomautus: "yksittäistapauksissa vastuu voi täsmentyä asian edetessä." Ministeriö ei osannut sanoa, oliko tämä tapaus edennyt siihen pisteeseen.
Dosentti Öhman piti kaaviota havainnollisena esimerkkinä siitä, mitä hän kutsuu "kehäksi, joka ei ole virhe vaan rakenne". Hänen mukaansa kehä toimii täsmälleen niin kuin pitääkin, kunhan kukaan ei odota sen koskaan pysähtyvän tiettyyn nimeen. "Jos kysyy, kuka on vastuussa, oikea vastaus on usein 'prosessi'. Prosessilla ei vain ole puhelinnumeroa, johon toimittaja voisi soittaa takaisin."