Kun kotiopetukseen vannonut äiti päätti vuosien jälkeen lähettää lapsensa kouluun ja kehotti heitä sanomaan siellä ”ei”, hän ei arvannut, että kunta oli varautunut tilanteeseen jo etukäteen. Lanttusanomien käsiin päätyi kymmensivuinen asiakirja, jonka otsikko on ”Kotiopetuksesta palaavan perheen usein kysytyt kysymykset (versio 7, luonnos)”.

Asiakirja on lähetetty kaikille perheille, joiden kotiopetusilmoitus on päättynyt. Sen tyyli on lämmin mutta jättää kaiken auki. Alla esimerkkejä kysymyksistä ja vastauksista.

”Voiko lapsi sanoa koulussa ei?”

Ohjeen mukaan voi, mutta ”ei” on kunnan näkökulmasta ensin vastaus, ja vasta sitten kanta. Ensimmäisellä viikolla lapselle sallitaan viisi kieltäytymistä, joista kaksi saa kohdistua ruokalaan. Kuudennesta lähtien kieltäytyminen siirtyy lomakkeelle 4B, joka on saatavilla sähköisenä sekä, ”pyydettäessä”, paperisena.

– Lapsi voi myös sanoa kyllä, ohjeessa todetaan alaviitteessä. Alaviite viittaa kohtaan, jota ei ole.

”Mitä lapsi on oppinut kotona?”

Tähän kunta vastaa varovaisesti. Kotona hankittu osaaminen ”otetaan huomioon mutta ei lasketa”. Jokainen palaava oppilas testataan kolmella tasokokeella, jotka on suunniteltu niin, ettei kenenkään tarvitse hävetä, koska tulokset eivät mene kenellekään.

Opetuspäällikkö Raili Haukkavuori kertoo, että kotiopetus oli kunnalle pitkään näkymätön ilmiö.

– Meillä oli perheitä, joiden lapsia emme olleet nähneet seitsemään vuoteen. Se on tietysti hienoa ajanhallintaa heiltä. Me emme ole itse saaneet sähköpostiin vastattua alle kolmessa viikossa, hän sanoo.

”Pitääkö äidin pahoitella?”

Ohje ei vaadi anteeksipyyntöä, mutta suosittelee lyhyttä, ei-sitovaa kiitosvirkettä kunnan vastaanotolle. Mallilauseeksi tarjotaan: ”Kiitos, että olette olemassa ja ottaneet meidät takaisin.” Lauseen perässä on huomautus, että sen saa muotoilla omin sanoin, kunhan sävy säilyy.

Palaaville vanhemmille on lisäksi oma osionsa. Siinä todetaan, että kaikki vanhemmat kokevat koulun alussa epävarmuutta, ja sitä pidetään kunnassa merkkinä sitoutumisesta. Vanhempainilta järjestetään kolme kertaa, ja jokaisella kerralla käsitellään samat asiat eri järjestyksessä, jotta kukaan ei voi väittää kuulleensa kaiken jo aiemmin.

Kunnan kouluissa työskentelevä luokanopettaja Mikko Parviainen sanoo, ettei ohjeen kirjoittajia ole nähty.

– Ohje tuli jakeluun nimettömänä, ja se on kahden eri yksikön nimissä. Kysyin asiasta kerran, ja minulle vastattiin, että kysymys on hyvä. Hyvä kysymys on ilmeisesti sellainen, johon ei ole vielä vastausta, hän sanoo.

Lapset eivät ole lukeneet ohjetta

Perheen kuopus, joka aloitti koulun tällä viikolla, ei ole lukenut ohjetta. Hänen mukaansa koulu on ihan ok, mutta välitunnilla on liikaa ihmisiä, ja toiset lapset kysyvät jatkuvasti, miksi hän ei tiedä, mikä on tuntitaulu.

Äiti kertoo itse, että kotiopetuksen lopettaminen tuntui helpommalta kuin ohjeen lukeminen. Hän on huomannut, että viides sivu on vain neljännen sivun kopio mutta eri fontilla, ja että kaikki linkit johtavat samaan kuntaportaalin etusivuun.

– Mietin pitkään, kumpi on vaikeampaa: opettaa lapset kotona vai täyttää lomake, jolla pyydetään saada lakata opettamasta. Lomake voitti. Siinä pitää ilmoittaa syy, ja vaihtoehtoja on kolme: ”muu”, ”muu, mikä” ja ”ei syytä”. Valitsin kolmannen, ja se meni heti läpi.

Kunnan mukaan ohje päivitetään syksyn aikana, kun uusi versio 8 saadaan valmiiksi. Siinä luvataan korjata alaviite.

Asiakirjan viimeisellä sivulla on palautelomake, johon voi vastata vain, jos on ensin lukenut koko asiakirjan. Tähän mennessä vastauksia on tullut yksi, ja se on kunnan oman viestinnän lähettämä. Vastauksessa kysymys ”Oliko ohje selkeä?” on jätetty tyhjäksi.