Kolmannen neljänneksen puolivälissä Ruotsi karkasi seitsemän pisteen johtoon, ja koko halli alkoi huutaa yhtä nimeä. Loppuottelun ajan sama pelaaja haki pallon, veti puolustuksen puoleensa ja ratkaisi suurimman osan Suomen koreista itse. Kun ottelu venyi loppuun asti tasaiseksi, Koripalloliitto ei kutsunut tilannetta analysoimaan valmentajaa vaan logistiikka-asiantuntija Reijo Toimitusahon, jonka mukaan nähty kuvio on tuttu aivan toiselta alalta.
"Tämä on oppikirjan tapaus yhden toimittajan riskistä", Toimitusaho sanoo. "Jos tehtaan kaikki kriittiset osat tulevat yhdeltä ainoalta alihankkijalta, sitä ei kutsuta vahvuudeksi vaan haavoittuvuudeksi. Koripallossa sama ilmiö saa nimekseen tähteys, ja sitä käydään katsomassa lipun hinnalla."
Yksi toimittaja, koko tuotanto
Toimitusaho kävi ottelutilaston läpi samalla tavalla kuin kävisi läpi valmistavan yrityksen hankintaketjun. Hänen laskelmansa mukaan yksi pelaaja vastasi yli kolmanneksesta joukkueen pisteistä ja lähes puolesta sen ratkaisuyrityksistä loppulaidalla. "Jos yhtiön liikevaihdosta kolmannes tulee yhdeltä asiakkaalta, hallitus vaatisi hajauttamissuunnitelman pöydälle seuraavaan kokoukseen. Täällä siitä tehdään lehtiotsikko ja mitali kaulaan."
Hän ehdottaa liitolle samaa työkalua, jota käytetään tuotantolaitosten haavoittuvuuden arviointiin: kunkin pelaajan osuutta joukkueen tuloksesta verrataan siihen, kuinka nopeasti hänen poissaolonsa näkyisi lopputuloksessa. Mallissa Suomen joukkue saisi Toimitusahon mukaan huonoimman mahdollisen arvosanan, "punaisen, vilkkuvan punaisen".
Liiton valmennuspäällikkö ei allekirjoita vertausta kokonaan. "Emme voi ostaa toista huippupelaajaa varastoon niin kuin varaosaa", hän huomauttaa. "Koripallossa tähtipelaaja ei ole riski vaan syy, miksi ottelu ylipäätään on tiukka eikä selvä tappio jo puolivälissä." Hän myöntää kuitenkin, että joukkueen muiden pelaajien roolia on syytä kasvattaa ennen seuraavaa karsintaikkunaa, jotta pistevastuu ei lepäisi yhden ihmisen harteilla joka ottelussa.
Toimitusaho vastaa tähän toisella teollisuusvertauksella. Hänen mukaansa moni yritys perustelee riippuvuutensa yhdestä avainhenkilöstä samalla tavalla: "toimii toistaiseksi hyvin" ei hänen kokemuksensa mukaan ole koskaan sama asia kuin "kestävä rakenne". Hän muistuttaa, että moni toimitusketjun kriisi ei näy tilastoissa lainkaan siihen asti, kunnes se yhtäkkiä näkyy kaikessa.
Katsomossa riskikeskittymä näyttäytyy toisin. Pitkäaikainen kannattaja Marko Salonen seurasi ottelua perheensä kanssa ja kertoo tulleensa paikalle juuri sen yhden pelaajan takia. "En ole koskaan ostanut lippua nähdäkseni tasapainoisesti jaettua pistevastuuta. Ostan lipun nähdäkseni yhden ihmisen, joka tekee mahdottomasta mahdollista kolmenkymmenen sekunnin kellossa." Hänen mielestään Toimitusahon vertaus toimisi paremmin joukkueille, joita kukaan ei jaksa katsoa.
Toimitusaho ei hyväksy vastaväitettä täysin. Hänen mukaansa juuri tunteikkuus tekee riskistä vaarallisen: kukaan ei halua puuttua järjestelmään, joka tuntuu toimivan, ennen kuin yksi huono viikko tai väsymyskausi paljastaa, ettei varasuunnitelmaa ollut koskaan tehty. Hän vertaa tilannetta yritykseen, joka rakentaa koko vuosikertomuksensa yhden tuotelinjan varaan siksi, että se sattuu olevan hyvä vuosi.
Ottelun jälkeen liitto ilmoitti tilaavansa Toimitusaholta koko kauden kattavan riskiraportin, mutta ei ole vielä päättänyt, julkaistaanko sitä pelaajille. Toimitusaho itse kertoo soveltavansa samaa mallia parhaillaan omaan leipomoyritykseensä, jossa koko tuotanto on riippuvainen yhdestä jauhotoimittajasta. "En ole vielä ehtinyt hajauttaa. On vaikea korjata asiaa, josta pitää kovasti."
