Sadekuuro pärskähti Etelä-Suomen ylle kello 18.42, kaksitoista minuuttia myöhässä ennakoidusta. Tapahtumatuottaja Riina Halonen merkitsi kellonajan muistiinpanoihinsa ja huokaisi. "Jos tämä olisi minun tuotantoni, tuo myöhästyminen olisi jo palaverin arvoinen asia. Yleisö oli paikalla ajoissa. Esiintyjä ei."
Halonen tuottaa tavallisesti festivaaleja ja yritystilaisuuksia, mutta hänet kutsuttiin arvioimaan illan kesämyrskyä osana paikallislehden kevyempää kesäsarjaa. Hän otti tehtävän vakavasti, koska "sää on isoin tuottamaton tuotanto, jonka kanssa suomalaiset joutuvat elämään vuosittain, ja sille pitäisi joskus antaa rehellistä palautetta".
Ensimmäinen huomio koski aikataulua. Myrsky oli merkitty saapuvaksi "illalla", mikä Halosen mukaan ei kelpaisi minkään oikean tapahtuman käsiohjelmaan. "Illalla on aikaväli, ei kellonaika. Jos minä myisin lippuja 'illan keikkaan', minulta kysyttäisiin heti tarkennusta. Sade ei anna tarkennusta, ja yleisö vain seisoo siinä ja arvailee, ehtiikö se vielä grillille."
Äänentoisto ja lavastus saavat kritiikkiä
Tuulen voimakkuutta Halonen kuvaili "epätasaiseksi miksaukseksi". Suomenlahdella puuskat yltivät lähelle myrskylukemia, kun taas sisämaassa tuuli jäi vaisuksi taustahuminaksi. "Jos äänentoisto toimisi näin epätasaisesti keikalla, tekniikkapäällikkö saisi potkut lavan takana ennen kuin ensimmäinen biisi loppuisi. Nyt kukaan ei vastaa siitä, että Suomenlahdella on koko show ja Hämeessä vain esibändi."
Halonen antoi risuja myös valaistuksesta – pilvet peittivät auringonlaskun juuri, kun se olisi ollut tehokkaimmillaan – ja opastuksesta: kadulla ei ollut kylttejä, jotka olisivat neuvoneet, mistä sateelta pääsee suojaan, vaikka noin 30 millimetrin sadekertymä oli tiedossa jo edellisenä päivänä. "Tuotannossa tämä olisi turvallisuuspoikkeama. Täällä se on vain sunnuntai."
Kaikki ei silti saanut moitteita. Halosen mukaan illan "cliffhanger-rakenne" – epävarmuus siitä, kaatuuko puu juuri oman pihan kohdalle vai naapurin – oli "dramaturgisesti toimiva ratkaisu, vaikka tuskin tarkoituksellinen". Hän nosti esiin myös sen, ettei tapahtumalla ollut lainkaan väliaikamyyntiä, mikä hänen alallaan olisi promoottorin unelma: "Ei mitään ylimääräisiä kuluja yleisölle. Siitä pitäisi ottaa mallia oikeissakin tapahtumissa."
Ei VIP-aluetta, ei jälkipuintia
Suurin puute Halosen listalla oli VIP-alueen puuttuminen kokonaan. "Jokaisella isolla tuotannolla on paikka, josta pahin sade ei yllä kenenkään niskaan. Tässä tuotannossa kaikki ovat samalla katsomoalueella, halusivat tai eivät, ja liput ovat kaikille ilmaiset mutta myös kaikille pakolliset."
Hän muistuttaa, ettei myrskylle ole varattu myöskään jälkipuintia: ei palautekyselyä, ei kiitoskirjettä esiintyjälle, ei edes tiedotetta siitä, meninkö odotetusti vai ei. "Ilmatieteen laitos julkaisee varoituksen ja sitten kaikki vain siirtyvät seuraavaan. Missä tahansa muussa tuotannossa joku kysyisi jälkikäteen, mikä meni hyvin ja mikä ei. Nyt se jää kokonaan tekemättä, ja ensi kesänä tehdään täsmälleen sama juttu uudestaan."
Halonen laski myös, mitä sama tuotanto olisi maksanut, jos joku olisi todella tilannut sen: sadekone, tuulikone kolmelle vyöhykkeelle, ukkoseffektit taustalle ja ylitöistä maksettava korvaus koko henkilökunnalle illan ylitse venyneestä ajasta. Loppusumma oli hänen arvionsa mukaan kuusinumeroinen, ja hän piti sitä osoituksena siitä, kuinka halvalla luonto pääsee, kun kukaan ei laskuta siitä keneltäkään erikseen. "Jos tästä pitäisi ostaa lippu, kukaan ei maksaisi täyttä hintaa etukäteen tietämättä, sataako kolme tuntia vai kolmekymmentä minuuttia."
Illalla kello yhdeksän Halonen seisoi omalla parvekkeellaan, katseli vinoon lyövää sadetta ja teki viimeisen merkinnän vihkoonsa: "Yleisö selvisi. Tuotanto ei osaisi selittää miksi."