Jono alkoi muodostua Keskuskadulle jo perjantai-iltana, kun ruotsalainen karkkiketju ilmoitti avaavansa ensimmäisen suomalaismyymälänsä lauantaiaamuna. Kello yhdeksään mennessä jonoa oli reilut kolmesataa metriä, ja kello puoli kymmeneen mennessä siitä oli ehtinyt syntyä liiketoimintaa, jota kukaan ei ollut suunnitellut mutta jota lähes jokainen jonottaja lopulta osti.
Ensimmäisenä paikalle ilmestyi Roope Jonokoski, joka tarjosi jonopaikan pitämistä tuntihinnalla asiakkaille, jotka eivät ehtineet tai jaksaneet seistä paikallaan viittä tuntia. "En myy karkkia, myyn aikaa", Jonokoski sanoo ja näyttää puhelimestaan sovellusta, jonka hän kokosi yön aikana kolmen kaverinsa kanssa. Sovelluksessa asiakas merkitsee haluamansa jonosijainnin, ja joku vapaana oleva seisoo siinä hänen puolestaan, kunnes tämä ehtii paikalle viimeisen sadan metrin kohdalla. Palvelu veloitti aamun kiireisimpinä tunteina 45 euroa tunnilta, ja hinta nousi vielä, kun sade alkoi.
Vakuutus kattaa paleltumat, ei pettymyksen
Jonon toisessa päässä pieni vakuutusvälittäjä ehti lanseerata tuotteen, joka korvaa jonottamisesta aiheutuneet fyysiset haitat: paleltumat, jalkojen turvotuksen ja yhdessä tapauksessa nyrjähtäneen nilkan, joka syntyi, kun asiakas yritti säilyttää paikkansa hypätessään lämmittelemään viereiseen kahvilaan. "Emme korvaa sitä, jos karkit loppuvat kesken. Se on kaupallinen riski, ei vahinko", vakuutusyhtiön edustaja Hilla Ranta täsmentää. Yhtiö myi aamun aikana yli sata vakuutusta, joiden keskihinta oli kahdeksan euroa ja joiden korvausehdot mahtuvat yhdelle sivulle, koska "kukaan ei jaksa lukea jonossa pidempää tekstiä".
Kun myymälä lopulta avasi ovensa, osa aamuyöllä jonottaneista ei ostanutkaan karkkia itselleen vaan täytti kasseja jälleenmyyntiä varten. Iltapäivään mennessä verkon kirpputoripalveluissa oli myynnissä kymmeniä täysiä karkkipusseja alkuperäistä myyntihintaa selvästi kalliimmalla, osa vielä myymälän oman pakkauspussin sisällä avaamattomana. Yksi myyjistä, Miika Ahola, kertoo tienanneensa jonotukseensa käyttämän ajan takaisin nelinkertaisena. "En edes pidä lakritsista. Seisoin siellä neljä tuntia periaatteesta, ja nyt joku toinen maksaa siitä periaatteesta minulle."
Ilmiötä ehti kommentoida myös organisaatiopsykologiaan erikoistunut Terhi Louhela, joka seurasi jonoa aamulla ohikulkumatkallaan ja päätyi jäämään sinne loppupäiväksi tekemään havaintoja. Hänen mukaansa jono ei ollut enää varsinaisesti karkkijono, vaan lyhytkestoinen paikallistalous, jossa raha vaihtoi omistajaa useammin kuin karkkia. "Näin siinä kaiken: alihankinnan, vakuutusmarkkinan, jälleenmyynnin ja lopuksi jonkun, joka myi kahvia jonossa oleville jonottajille jonottamalla itse eri jonossa." Louhela ei osallistunut itse mihinkään palveluun, mutta osti lopuksi silti pussin karkkia jälleenmyyjältä, koska oma jonopaikkansa oli sillä välin ehditty myydä eteenpäin kolme kertaa.
Puolenpäivän aikoihin Keskuskadulle ilmestyi myös pakettiauto, josta pieni pop-up-kahvila myi termoskannuista kahvia jonottajille sillä perusteella, että "jono ei liiku ilman kofeiinia". Yrittäjä oli itse jonottanut karkkia edellisenä keväänä eri myymälän avajaisissa Tukholmassa ja kertoo tunnistaneensa liiketoimintamahdollisuuden jo silloin, kunhan sopiva tilaisuus löytyisi kotimaasta. Kahvilan viereen ilmaantui iltapäivällä vielä jaksaja, joka tarjosi kahden minuutin hartiahierontaa jonossa seisoville viidellä eurolla, perustellen hinnoittelun sillä, että "asiakkaat eivät voi poistua tuolista, joten hierojan ei tarvitse etsiä heitä".
Yhden korttelin päässä toimiva pieni valokuvausliike puolestaan alkoi myydä painettuja muistokuvia jonottajista, jotka olivat valmiit poseeraamaan hetkeksi jonon keskellä. Liikkeen omistaja arvioi, että puolet kuvatuista osti tulosteen mukaansa, vaikka kukaan heistä ei vielä tuolloin tiennyt, saisiko myymälästä edes haluamaansa karkkia loppuun mennessä.
Myymälän oven sulkeuduttua illalla jono oli hävinnyt kokonaan, ja sen ympärille syntyneet palvelut sen mukana. Jonokoski kertoo jo suunnittelevansa seuraavaa kohdetta: hän ei osaa vielä sanoa mikä se on, mutta lupaa olla paikalla ensimmäisenä.
