Kun sveitsiläiskaksikon kaasupallo ajelehti tiistaina keskellä Suomenlahtea matkalla kohti Suomen ilmatilaa, Traficomin kevytilma-alusyksikössä ei keskitytty siihen, onko ilma-alukselle haettu asianmukaista ylilentolupaa tai miten sen mahdollinen laskeutuminen Suomen puolelle järjestetään. Yksikön tarkastaja Pentti Ahjolinna kertoo, että hänen huomionsa kiinnittyi heti erääseen yksityiskohtaan: korissa näkyvän kansallisuustunnuksen tarran kokoon.
"Sen on oltava vähintään kahdeksan senttiä korkea, jos kone tulee Suomen ilmatilaan. Kuvista päätellen tarra voi olla seitsemän ja puoli senttiä. Tämä on se, mikä täytyy selvittää ensin." Ahjolinna sanoo tarkastaneensa asian kolmesta eri kuvakulmasta otetusta valokuvasta ja pyytäneensä lisäksi mittatikulla otettua vertailukuvaa, jota ei toistaiseksi ole saatu.
Kysyttäessä, eikö Itämeren yli hallitsemattomasti ajelehtivan kaasupallon reitti, mahdollinen laskeutumispaikka tai kansainvälisen ilmatilan ylitykseen liittyvät ilmoitusmenettelyt olisi tässä vaiheessa kiireellisempi kysymys, Ahjolinna myöntää, että "nämäkin varmasti selvitetään aikanaan", mutta toistaa, ettei tarra-asiaa voi jättää roikkumaan. "Jos annamme tämän mennä, seuraavalla kerralla joku lentää tänne ihan minkä kokoisella tarralla tahansa."
Naapuriyksikkö ei osaa sanoa, kuka vastaa muusta
Merivartioston yhteyshenkilö, jolta asiaa tiedusteltiin, kertoi olettaneensa ilmatilaan liittyvien kysymysten kuuluvan Traficomille, ja totesi, ettei hänen tietääkseen kukaan ole vielä ottanut yhteyttä pallossa oleviin matkustajiin selvittääkseen heidän aikeitaan. Sveitsiläismatkustajat itse eivät ole tavoitettavissa, sillä heidän ainoa viestintävälineensä on koripuhelin, jonka akku on kaksikon oman ilmoituksen mukaan "kohtalaisen vähissä".
Ahjolinna ei pidä tätä ongelmana oman selvitystyönsä kannalta. Hän on tällä välin laatinut kolmesivuisen muistion tarrakoon mittausmenetelmistä ja lähettänyt sen kommentoitavaksi yksikön muille tarkastajille. Muistiossa vertaillaan muun muassa sitä, millä tarkkuudella valokuvasta voi päätellä senttimetrejä, jos kuvakulma ei ole täysin suora, ja onko korin kaartuva pinta otettava huomioon tarran näennäisessä korkeudessa. Ahjolinna myöntää, että jälkimmäinen kysymys on vaatinut häneltä geometrian oppikirjan kaivamista esiin varastosta.
Yksikön toinen tarkastaja, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, kommentoi muistiota lyhyesti sähköpostilla: hänen mielestään seitsemän ja puolen sentin tarra "saattaa täyttää vaatimuksen, jos mittanauha on hieman löysällä". Ahjolinna piti kommenttia epäammattimaisena ja vaati asiaan täsmällisempää kantaa, mieluiten paikan päällä tehtynä mittauksena. Koska palloon ei toistaiseksi ole saatu yhteyttä eikä sen tarkkaa reittiä tiedetä, paikan päällä tehtävälle mittaukselle ei ole vielä ajankohtaa eikä osoitetta.
Muistio arkistoon joka tapauksessa
"Emme voi hyväksyä arvausta", Ahjolinna sanoo. "Jos tarra osoittautuu liian pieneksi, se on kirjattava poikkeamaksi, vaikka pallo ei koskaan laskeutuisikaan Suomen maaperälle." Hän ei osannut sanoa, mitä poikkeamakirjaus tässä tapauksessa käytännössä tarkoittaisi, koska kaasupallolla ei ole Suomessa rekisteröityä omistajaa, jolle huomautuksen voisi osoittaa.
Ahjolinnan mukaan asia ei kuitenkaan jää kesken hänen puoleltaan. Muistio lähtee joka tapauksessa arkistoon, "sitten kun pallon reitti joskus selviää", ja hän aikoo liittää siihen myös vertailutaulukon vastaavista tarrakiistoista viimeisen viiden vuoden ajalta. Taulukossa on tähän mennessä yksi rivi.
