Kolme viikkoa sitten Tampereen Hervannassa asuva Marko Ahtiainen laski kaupan kassalla ostoskoriaan ja totesi ääneen, että jauheliha maksaa nyt enemmän kuin hänen ensimmäinen autonsa kuukaudessa. Tällä viikolla hän on saanut kotiinsa esitteen palvelusta nimeltä Lypsyluokka, joka lupaa "täyden omavaraisuuden naudanlihan suhteen 14 viikossa – ilman aiempaa kokemusta karjasta".
Ahtiainen ei ole ostanut lehmää. Hän on kuitenkin yksi niistä tuhansista, joiden hintashokki on jauhelihahyllyllä synnyttänyt uuden pienyritysten joukon nopeammin kuin kukaan ehti odottaa.
Konsultti tuli ennen lehmää
Ensimmäisenä liikkeelle ehti yrittäjä Pekka Utareinen, joka perusti "Oma Lehmä -valmennuksen" samalla viikolla, kun jauhelihan hinta ylitti kaupoissa uuden rajapyykin. Kurssi opettaa kaupunkilaisille lehmän hankinnan perusteet: laidunmaan vuokraamisen, navetan väliaikaisrakentamisen ja sen, miksi yksi lehmä ei koskaan riitä yksin, koska laumaeläin tarvitsee seuraa.
"Kysyntä yllätti täysin", Utareinen sanoo. "Ensimmäisenä päivänä sain 40 yhteydenottoa. Suurin osa soittajista asui kerrostalossa, mikä on tietysti oma haasteensa, mutta olemme kehittäneet siihenkin ratkaisun: osa-aikaisen yhteislehmän, joka asuu maalla ja jota käydään katsomassa viikonloppuisin." Utareinen ei osaa sanoa, kuinka moni yhteydenottajista on siirtynyt varsinaiseen lehmänomistukseen, mutta pitää sitä toissijaisena: "Tärkeintä on, että ihmiset ovat alkaneet ajatella asiaa. Se on jo omavaraisuutta ajattelun tasolla."
Utareisen jälkeen alalle on ilmestynyt viikossa ainakin kolme kilpailijaa, joista yksi vuokraa lehmiä viikonlopuiksi kaupunkilaisille "kokeilumielessä ennen sitoutumista", ja toinen myy pelkkää vakuutusta lehmän ennenaikaisen menettämisen varalle ilman, että asiakkaan tarvitsee omistaa lehmää etukäteen.
Maaseutu katsoo vierestä
Maaseudulla ilmiöön suhtaudutaan vaihtelevasti. Kanta-Hämeessä karjatilaa pitävä Riitta Salonen sanoo saaneensa viikon aikana kahdeksan puhelua kaupunkilaisilta, jotka halusivat tietää, "voisiko lehmää pitää parvekkeella jos parveke on tarpeeksi tuulettuva". Salonen kertoo vastanneensa jokaiseen kysymykseen kärsivällisesti, koska ymmärtää hinnannousun aiheuttavan epätoivoa, mutta toivoo, että intoilu laantuisi ennen kuin joku oikeasti tuo täysikasvuisen lehmän kerrostaloon.
Maataloustuottajien alueellisen edunvalvontajärjestön toiminnanjohtaja ei osaa sanoa, pitäisikö ilmiötä pitää huolestuttavana vai myönteisenä. "Toisaalta on hyvä, että kaupunkilaiset kiinnostuvat siitä, mistä ruoka tulee. Toisaalta emme ole varmoja, että kiinnostus etenee vielä tiedon tasolta lehmän tasolle asti, ja se on kai lopulta koko pointti." Hän lisää, ettei järjestö ole ottanut kantaa vuokralehmäpalveluihin, koska "sellaista käsitettä ei ollut vielä kaksi viikkoa sitten olemassa, joten emme ole ehtineet muodostaa siitä virallista näkemystä".
Ahtiainen itse päätyi lopulta ratkaisuun, joka ei vaatinut lehmää eikä konsulttia: hän vaihtoi jauhelihan kaupassa kanajauhelihaan ja säästi rahat kahvinjuontiin, jonka hinta samalla viikolla kääntyi kaupoissa laskuun. "En osaa sanoa, kumpi uutinen tuli ensin. Mutta kahvi maistuu nyt paremmalta, kun tietää säästävänsä siitä toisaalla."
Utareinen suunnittelee jo seuraavaa tuotetta: kurssia, jolla opetetaan, miten oman lehmän maidon voi jalostaa kotona juustoksi. Hän ei ole vielä varma, onko kurssille tulossa yhtään osallistujaa, jolla on lehmä.
