Suomen jätevoimalat ovat vuosikausia rakentaneet polttokapasiteettia, joka ylittää reilusti kotimaassa syntyvän jätteen määrän. Ongelma on ratkaistu tuomalla roskaa muualta Euroopasta – ja nyt asiasta vastaava valtion laitos ilmoittaa saavuttaneensa merkkipaalun: Suomi on virallisesti tuontiomavarainen polttokelpoisen jätteen suhteen.
"Vielä kymmenen vuotta sitten meillä oli uunikapasiteettia mutta ei tarpeeksi syötettä", sanoo Jätehuoltoviraston tuontijohtaja Reijo Kattilanen. "Nyt tilanne on korjaantunut niin hyvin, että voimme puhua omavaraisuudesta. Emme tosin tuota tätä omavaraisuutta itse, vaan tuomme sen laivalla, mutta tuonti on nykyään niin vakaata, että se on käytännössä kuin kotimaista."
Hajuhallista tuli näyteikkuna
Konkreettisin osoitus kehityksestä on Inkoon satamaan valmistunut ilmastoitu hajuhalli, jossa ulkomaista jätettä säilytetään ennen polttoa niin, että hajut ja kärpäset pysyvät rakennuksen sisällä. Kattilanen kutsuu hallia "koko toimialan käyntikortiksi".
"Kun vieraileva valtuuskunta astuu hallin ovista sisään, ensimmäinen asia jonka he huomaavat on, ettei mikään haise", hän sanoo. "Se on meille tärkeämpi viesti kuin mikään esite. Se kertoo: täällä hallitaan asiat, myös silloin kun asiat ovat toisen maan roskaa."
Hallissa on otettu käyttöön myös laadunvarmistusjärjestelmä, jossa saapuva jäte luokitellaan polttoarvon, kosteuden ja "hajuprofiilin" mukaan viiteen luokkaan. Parhaaseen luokkaan pääsevästä jätteestä käytetään sisäisesti nimitystä "premium-syöte", ja sen alkuperämaat vaihtelevat kausittain sen mukaan, missä syntyy eniten kuivaa ja hyvin lajiteltua roskaa.
"Emme ole snobeja", Kattilanen huomauttaa. "Mutta kyllä me huomaamme eron keskieurooppalaisen teollisuusjätteen ja sellaisen jätteen välillä, joka on selvästi lajiteltu vain puolihuolimattomasti. Jälkimmäinen tietysti palaa sekin, mutta se ei ole ammattiylpeyden asia samalla tavalla."
Kotimainen jäte jäi altavastaajaksi
Kehityksellä on kääntöpuolensa. Jätehuoltoalan sisäisissä keskusteluissa on herännyt huoli siitä, että kotimainen jäte on muuttunut toissijaiseksi raaka-aineeksi omassa maassaan.
"Kotimainen jäte on tietysti edelleen tervetullutta", sanoo alan kiertotalousasiantuntija Marja-Leena Uunikangas. "Mutta on pakko myöntää, että kun tuontierät saapuvat aikataulussa ja tasalaatuisina, kotimainen jäte alkaa näyttäytyä vähän epäluotettavalta kumppanilta. Se tulee milloin sattuu, ja määrät vaihtelevat juhlapyhien mukaan."
Uunikangas kertoo, että osassa laitoksia on jo puhuttu "kotimaisen jätteen laatutakuusta", jonka tarkoitus olisi kannustaa suomalaisia kotitalouksia tuottamaan tasaisempia ja polttoarvoltaan parempia jäte-eriä. Ehdotus ei ole vielä edennyt, koska sen markkinointi on osoittautunut haastavaksi.
"Emme voi kampanjoida sillä, että roskaa pitäisi tuottaa enemmän tai paremmin", hän sanoo. "Mutta epävirallisesti moni meistä toivoo, että kotimainen jäte katsoisi peiliin ja miettisi, voisiko se olla vähän enemmän tuonnin kaltaista."
Jätehuoltovirasto arvioi, että tuontiomavaraisuus on nyt niin vakaalla pohjalla, ettei sitä horjuta edes se, jos jokin yksittäinen lähdemaa alkaisi yllättäen kierrättää tehokkaammin. Kattilasen mukaan varasuunnitelmia on jo useita.
"Roskaa riittää maailmassa aina", hän toteaa. "Kysymys on vain siitä, onko meillä rohkeutta kutsua sen tuomista omavaraisuudeksi. Me olemme päättäneet, että on."
