Julkisuudessa käyty keskustelu siitä, että suurten jalkapalloseurojen olisi syytä katsoa peiliin junioriurheilun ongelmien äärellä, on edennyt konkreettiseksi esitykseksi. Seurojen kattojärjestön alainen työryhmä ehdottaa, että jokaisen pääsarjatason seuran hallitus kokoontuu vähintään kerran vuodessa fyysisen peilin eteen ja kirjaa pöytäkirjaan, mitä kokouksessa nähdään.
"Ilmaisu on toistunut niin usein, että päätimme ottaa sen kirjaimellisesti", sanoo esitystä valmistellut kehityspäällikkö Pekka Kuvastin. "Jos kaikki sanovat koko ajan, että seurojen pitäisi katsoa peiliin, on jossain vaiheessa yksinkertaisinta hankkia oikea peili ja katsoa siitä."
Ensimmäiset kokoukset paljastivat lähinnä logon
Työryhmä testasi mallia kolmella vapaaehtoisella seuralla ennen varsinaista esitystä. Testikokouksissa hallitusten jäsenet istuivat noin 45 minuuttia peilin edessä keskustellen junioritoiminnan rahoituksesta, mutta pöytäkirjojen mukaan suurin osa havainnoista koski omaa pukeutumista tai seuran logolla varustettua takkia.
"Yksi hallituksen jäsen kirjasi ylös, että peilikuvassa näkyy hyvin hoidettu parta", valmennuslinjan koordinaattori Liisa Katselin kertoo. "Se ei ollut aivan sitä itsetutkiskelua, jota tavoittelimme, mutta ymmärrän, että peiliin on vaikea katsoa ilman että huomaa myös itsensä."
Osa testiin osallistuneista seuroista on esittänyt, että peilikokouksen sijaan riittäisi metaforinen itsearviointi tavallisessa kokoushuoneessa, mutta työryhmä pitää fyysistä peiliä tärkeänä, koska "metaforat on aiemminkin sivuutettu liian helposti". Ehdotuksen mukaan peilien tulee olla vähintään hallituksen kokoushuoneen seinän kokoisia, jotta koko hallitus mahtuu kuvaan yhtä aikaa eikä kukaan pääse jäämään taka-alalle.
Kustannusarvio ja vastuunjako askarruttavat
Peilien hankinta, asennus ja vuosihuolto on työryhmän alustavan laskelman mukaan pieni kuluerä verrattuna junioritoiminnan kokonaisbudjettiin, mutta se on silti herättänyt kysymyksen siitä, kenen budjetista peilit maksetaan. Osa seuroista on ehdottanut, että kustannus jaettaisiin tasan kaikkien pääsarjaseurojen kesken, koska "katsomisvelvoite koskee koko sarjatasoa, ei vain niitä, jotka sattuvat omistamaan peilin ennestään".
Kuvastimen mukaan työryhmä on myös pohtinut, pitäisikö peilikokousten tuloksia verrata vuosittain, jotta nähdään, onko seurojen itsearviointi kehittynyt. Tähän liittyen on esitetty ajatus erillisestä "peilikuvaindeksistä", joka mittaisi, kuinka suuri osa kokousmuistiinpanoista käsittelee junioritoimintaa suhteessa siihen, kuinka suuri osa käsittelee peilin kehystä tai valaistusta.
"Emme ole vielä ratkaisseet kaikkea", Kuvastin myöntää. "Mutta ainakin nyt kenelläkään ei ole enää tekosyytä sanoa, ettei ole katsonut peiliin. Se on nyt kalenterissa, ja siihen on varattu oma kokoushuone."
Katselin muistuttaa, ettei peilikokous korvaa varsinaista junioritoiminnan rahoituskeskustelua, vaan on tarkoitettu sen rinnalle. "Toivomme, että seurat siirtyvät ajan mittaan siitä, mitä peilistä näkyy, siihen, mitä pitäisi tehdä sille, mitä siitä näkyy. Mutta yksikin askel kerrallaan on askel."
