Kello oli sunnuntaina puolenpäivän jälkeen, kun Iisalmen kaupungintalon käytävällä sanottiin ääneen sana, joka jäi elämään: "rauha". Poliisi oli juuri tiedottanut, että kaupunkia kohti liikkunut villisikalauma oli kääntynyt takaisin maaseudulle eikä enää muodosta vaaraa asukkaille. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin kaupunginjohtaja oli jo puhelimessa paikallismuseon kanssa.
"Tällaista ei saa päästää unohtumaan tavalliseksi poliisitiedotteeksi", sanoo kaupunginjohtaja Hannu Riekkinen. "Kolme päivää kaupunki eli epävarmuudessa. Sitten se päättyi. Siinä on alku, käänne ja loppu - siis historiaa, ei sääuutinen."
Museo aloitti keräyksen samana iltana
Paikallismuseon amanuenssi Tuula Honkanen ehti hakea talteen poliisin alkuperäisen varoituskyltin metsäpolun suulta jo ennen kuin kunnossapito ehti purkaa sen. Mukaan tarttui myös yhden asukkaan puhelimeen tallentunut kuva tyhjästä polusta, jota kukaan ei uskaltanut kävellä kolmeen vuorokauteen. "Meillä on esineitä sadan vuoden takaa, joilla ei ole puoltakaan näin selkeää tarinaa", Honkanen sanoo. Hän on jo nimennyt tulevan pienoisnäyttelyn: "Kolme päivää, jolloin metsä oli hiljaa."
Honkasen mukaan näyttelyyn tulee myös äänite, jossa toistetaan poliisin alkuperäinen tiedote vaaran päättymisestä. Hän harkitsi dramaattisempaa taustamusiikkia, mutta päätyi jättämään äänitteen kuivaksi tiedotteeksi, "koska todellisuus riittää".
Muistopäivä kalenteriin jo ensi vuodeksi
Kaupunginhallitus ehti samalla viikolla päättää, että 27. syyskuuta on jatkossa Iisalmessa Villisikarauhan päivä. Metsäpolun suulle pystytetään kevääseen mennessä pysyvä kyltti, jonka teksti on jo hyväksytty: "Tässä lauma kääntyi. Vaara ohi." Riekkinen kertoo harkinneensa pidempää, juhlavampaa tekstiä, mutta luopuneensa siitä, koska kyltintekijä huomautti hinnan nousevan jokaista lisäriviä kohden.
Ensimmäistä muistopäivää vietetään vaatimattomasti: kaupungintalolla tarjoillaan kahvia, ja Riekkinen pitää lyhyen puheen, jonka hän on jo kirjoittanut valmiiksi ensi vuodeksi. Puheen luonnoksessa villisikalauman perääntymistä verrataan kahteen aiempaan kaupungin historian käännekohtaan: rautatieaseman peruskorjaukseen vuonna 1987 ja siihen kertaan, kun kaupunki sai toisen pizzerian.
Naapurikunta kadehtii hiljaa
Uutinen kantautui myös naapurikuntaan, jossa kunnanjohtaja Seppo Malinen myöntää seuranneensa tapahtumia sivusta lievällä kateudella. "Meilläkin on ollut hirviä pihoilla ja joskus ilveskin nähty. Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut ääneen, että vaara on ohi, koska kukaan ei ole ehtinyt sanoa, että vaara olisi edes alkanut." Malinen sanoo harkitsevansa, voisiko hänen kuntansa löytää menneisyydestään vastaavan tarinan ja julistaa sille muistopäivän jälkikäteen.
Metsäpolun varrella asuva Aila Ruotsalainen, joka vältti kolme päivää lenkkeilyä poliisin kehotuksesta, suhtautuu koko muistopäivähankkeeseen rauhallisesti. "En minä pahastu, jos siitä tehdään juhla. Tärkeintä on, että pääsen taas lenkille." Kun häneltä kysyy, aikooko hän osallistua ensi vuoden juhlaan, hän miettii hetken ja toteaa, ettei ole vielä päättänyt - se riippuu siitä, onko silloin taas jotain kesken metsässä.
Riekkinen puolestaan on jo pyytänyt kaupungin tiedottajaa selvittämään, voisiko muistopäivän yhteydessä jaettavaan pieneen adressiin painattaa myös aiheeseen sopivan tunnuslauseen. Ehdotuksia on tullut kolme, ja niistä kahdessa mainitaan sana "rauha" ainakin kahdesti.