Kun freelance-toimittaja soitti Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle kysyäkseen, kuka viime kädessä päätti irtisanoa 302 työntekijää ja lakkauttaa yli 500 tehtävää, hän sai ensimmäisen vastauksen 47 sekunnissa: "Se ei ole minun pöydälläni, vaan aluehallituksen." Aluehallituksen puheenjohtaja ohjasi kysymyksen talousjohtajalle, joka ohjasi sen henkilöstöjohtajalle, joka puolestaan totesi, että varsinainen euromäärä — 25 miljoonaa — tuli valtion rahoituspäätöksestä, ei alueen omasta harkinnasta. Kolmen tunnin ja kahdeksan puhelun jälkeen toimittaja oli takaisin siinä pisteessä, josta lähti.
Ketju katkeaa juuri ennen loppua
Alueen viestintäpäällikkö Reijo Aho myöntää ilmiön tutuksi. "Kysymys 'kuka päätti' on itse asiassa aika monimutkainen. Aluevaltuusto hyväksyi talousarvion. Aluehallitus valmisteli sen. Sote-lautakunta antoi lausunnon. Henkilöstöjohto toteutti. Jokainen näistä tekee oman osansa täysin oikein, eikä kukaan heistä yksin ole tehnyt irtisanomispäätöstä — se on syntynyt niiden välissä." Aho ei osaa sanoa, missä täsmälleen se väli sijaitsee, mutta lupaa selvittää asian, jos joku osaa muotoilla kysymyksen tarkemmin.
Valtiovarainministeriön alueyksikkö puolestaan huomauttaa, ettei se ole irtisanonut ketään, vaan ainoastaan asettanut rahoituskehyksen, jonka puitteissa alue tekee "itsenäisiä päätöksiä". Kysyttäessä, oliko kehys sellainen, että irtisanomiset olivat käytännössä ainoa tapa pysyä siinä, vastaaja piti tauon ja totesi asian olevan "osittain totta, mutta muotoilultaan liian yksinkertaistava".
Irtisanotuksi tulossa oleva lähihoitaja Paula Kinnunen on soittanut itse kolmeen eri tahoon selvittääkseen, kenen nimissä hänen irtisanomiskirjeensä lopulta on. "Kirjeessä on aluejohtajan allekirjoitus, mutta kun kysyin häneltä suoraan, hän sanoi vain toteuttavansa hallituksen linjaa. En ole vihainen kenellekään yksittäiselle, koska en ole löytänyt sitä ketään." Kinnunen sanoo tottuneensa ajatukseen, että päätös on olemassa ilman tekijää, "vähän niin kuin sää — kukaan ei säädä sitä, mutta jokainen elää sen mukaan."
Sote-lautakunnan jäsen, joka pyysi saada pysyä nimettömänä, koska hänen mielestään lautakunta ei tosiasiassa päättänyt mitään vaan "kuittasi" jo valmiiksi lasketun luvun, kertoo äänestäneensä puolesta juuri siksi, ettei kokenut olevansa se, joka päätöksen tekee. "Ajattelin, että joku muu on jo miettinyt tämän loppuun. Nyt vaikuttaa siltä, että jokainen kokouksessa ajatteli samoin."
Vastuu löytyy, kunhan ei kysytä keneltä
Aluehallituksen puheenjohtaja Marketta Isotalo sanoo lopulta ottavansa poliittisen vastuun kokonaisuudesta, mutta täsmentää heti perään, ettei "poliittinen vastuu" tarkoita samaa kuin "päätöksenteko". "Poliittinen vastuu on minulla. Mutta jos kysytte, kuka konkreettisesti valitsi juuri nämä 302 nimeä, se on operatiivinen kysymys, joka ei kuulu minulle." Toimittajan pyydettyä yhteystietoja siihen, jolle operatiivinen kysymys kuuluu, Isotalo lupasi selvittää asian ja palata.
Toimittaja yritti vielä lopuksi tarkistaa asian aluevaltuuston puheenjohtajalta, joka hyväksyi alkuperäisen talousarvion äänestyksessä. Puheenjohtaja muistuttaa, että valtuusto hyväksyi kokonaisbudjetin, ei yksittäisiä irtisanomisia, ja että "budjetin sisällä olevat toteutuskeinot kuuluvat viranhaltijoille, ei luottamushenkilöille". Kysyttäessä, tiesikö valtuusto äänestäessään, että budjetti tarkoittaisi juuri 302 irtisanomista, hän vastaa, että luku oli "suuruusluokaltaan tiedossa, mutta ei vielä täsmällisenä".
Kinnunen sai lopulta soitettua takaisin aluejohtajalle, joka lupasi järjestää tapaamisen, jossa asia "käydään yhdessä läpi". Tapaamiselle ei ole vielä sovittu ajankohtaa, koska kalenterin mukaan aluejohtaja on seuraavat kolme viikkoa varattuna kokouksiin, joissa käsitellään toimeenpanon aikataulua. Kinnunen sanoo ymmärtävänsä kiireen. "En minäkään tiedä, kenen kanssa tästä kannattaisi keskustella. Ehkä siinä onkin koko juttu."
Kolme viikkoa myöhemmin kukaan ei ole vielä palannut asiaan.