Ylen tietovisa, joka testaa käyttääkö lukija "vanhentunutta emojia", sai tällä viikolla rinnalleen tarkemman luvun. Digiviestinnän tutkimuskeskus julkaisi mittauksen, jonka mukaan keskivertosuomalaisen emojikäyttö on jäljessä hänen todellista syntymävuottaan keskimäärin 2,3 vuodella. Luku on yksi ainoa desimaali, mutta sen ympärille on jo ehtinyt syntyä toisistaan poikkeavia tulkintoja.
Tutkimuksen tehnyt Salla Kivimäki kertoo, että luku laskettiin vertaamalla vastaajien käyttämiä emojeja niiden ensimmäiseen julkaisuvuoteen ja suhteuttamalla tulos vastaajan ikään. "2,3 on keskiarvo, ei yksittäisen ihmisen tuomio", hän sanoo. "Mutta ymmärrän, että ihmiset haluavat tietää oman lukunsa."
Sama luku, eri johtopäätös
Rekrytointiyhtiö Osaajakartta on jo ottanut luvun käyttöön työhaastatteluissa epävirallisena keskustelunavauksena. Konsultti Ilkka Peltoniemi pitää sitä hyödyllisenä: "Jos hakija käyttää emojia, joka on yli 2,3 vuotta jäljessä hänen ikäänsä, kysymme siitä yleensä lisää. Ei se ratkaise ketään, mutta se kertoo jotain sopeutumiskyvystä."
Deittisovellus Lähempänä puolestaan tulkitsee saman luvun päinvastoin: sen mukaan 2,3 vuoden jälkeenjääneisyys ennustaa parempaa täsmäystä, koska se viittaa "vakauteen". Sovelluksen edustaja ei halunnut tarkentaa, mihin päätelmä perustuu, mutta vahvisti, että luku näkyy nyt käyttäjäprofiilien yhteydessä pienenä merkkinä sydämen vieressä, ja että sitä on jo ehditty kysyä asiakaspalvelusta useita kertoja päivässä.
Kivimäki suhtautuu sovellusten tulkintoihin varauksella. "En ole nähnyt tutkimusta, joka yhdistäisi emojin iän ja parisuhteen kestävyyden. Mutta en ole myöskään nähnyt tutkimusta, joka kumoaisi sen." Hän arvioi, että luku tarkentuu, kun aineistoa kertyy lisää, mutta ei osaa sanoa, mihin suuntaan se liikkuu.
Kielentutkija Outi Rantanen Helsingin yliopistosta suhtautuu koko lukuun varauksella jo lähtökohtaisesti. Hänen mukaansa emojien käyttö ei etene tasaisesti sukupolvi kerrallaan, vaan pikemminkin murteen tavoin: joissakin työyhteisöissä suositaan tiettyjä merkkejä iästä riippumatta. "Jos jälkeenjääneisyyttä mittaa yhdellä luvulla, olettaa samalla, että on olemassa yksi oikea emojikieli, josta jäädään jälkeen. Sellaista ei ole", hän sanoo. Rantanen huomauttaa silti, että luku on levinnyt nopeasti kahvipöytäkeskusteluihin juuri tarkkuutensa vuoksi: "Desimaali tekee mielivaltaisesta luvusta tieteellisen kuuloisen."
Toimistotyöntekijä Marko Lehtola, joka vastasi alkuperäiseen kyselyyn odotellessaan bussia, ei ymmärrä koko keskustelua. Hänen mielestään suurin osa hänen työkavereistaan käyttää joka tapauksessa vain kolmea emojia: nauravaa, itkevää ja peukkua. "Ne riittää ihan kaikkeen", hän sanoo. "En tiedä, miksi siitä pitää tehdä luku, mutta ehkä joku tarvitsee sen johonkin."
