Ulkoministeriö on saanut viime viikkoina epätavallisen määrän yhteydenottoja kansalaisilta, joiden Britannian matkustuslupahakemus on hylätty. Poikkeuksellista tapauksissa ei ole hylkäys itsessään, vaan se, että moni yhteydenottaja ei soita valittaakseen, vaan varmistaakseen, että kieltäytyminen on todella virallinen ja arkistoitu asianmukaisesti.
"Alkuun luulimme, että kyse on väärinkäsityksestä", sanoo ulkoministeriön konsulipalveluiden erityisasiantuntija Hilla Vaarama. "Sitten tajusimme, että osa soittajista on itse asiassa tyytyväisiä. He ovat kuulleet, että samanlaisen päätöksen ovat saaneet myös tietyt kansanedustajat, ja kokevat sen vuoksi kuuluvansa nyt samaan arvostettuun joukkoon."
Yhteinen porttikieltoseura
Ilmiön ympärille on ehtinyt syntyä epävirallinen vertaisryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa kahvilassa Helsingin keskustassa. Ryhmän perustajajäsen, itseään "tavalliseksi veronmaksajaksi" kutsuva Arto Peijaskangas, kertoo saaneensa matkustuskiellon vuosia sitten sattuneen, jo unohtuneen tapauksen vuoksi.
"Kun sain kirjeen, ensin harmitti", Peijaskangas kertoo. "Mutta kun luin uutisista, että samasta järjestelmästä on suodattunut myös vaikutusvaltaisia poliitikkoja, aloin ajatella asiaa toisin. Emmehän me kaikki voi olla ihan tavallisia. Jollain tapaa tämä on osoitus siitä, että byrokratia kohtelee meitä yhdenvertaisesti, mikä on aika harvinaista."
Ryhmän toinen jäsen, joka esiintyy nimellä "Matkustuskielletty M.", pitää yllä epävirallista taulukkoa siitä, kuinka moni tunnettu suomalainen on saanut vastaavan päätöksen. Taulukkoa ei julkaista, koska se perustuu kuulopuheisiin, mutta sen olemassaolo on Vaaraman mukaan tullut ministeriön tietoon "epäsuorasti".
Ministeriö yrittää hillitä ylpeyttä
Ulkoministeriö on huolissaan siitä, että matkustuskiellon kokeminen statussymbolina saattaa vähentää halukkuutta korjata hakemuksissa olevia virheitä. Osa evätyn päätöksen saaneista on Vaaraman mukaan alkanut jopa jättää hakemuksen tarkoituksella puutteellisena, koska hylkäyskirje on osoittautunut suosituksi keskustelunaiheeksi työpaikan kahvihuoneessa.
"Meidän täytyy nyt tasapainoilla kahden asian välillä", Vaarama sanoo. "Toisaalta haluamme auttaa ihmisiä pääsemään matkoille, joille he ovat oikeasti menossa. Toisaalta emme voi estää ketään olemasta ylpeä siitä, että byrokraattinen kone on kohdellut häntä samalla tavalla kuin valtakunnan mahtavia."
Ministeriö harkitsee parhaillaan erillistä opasvihkoa, jossa selitettäisiin, ettei matkustuskielto ole kunniamerkki vaan hallinnollinen päätös, joka kannattaa yleensä yrittää korjata. Vaaraman mukaan luonnosversio on jo herättänyt sisäistä vastustusta, koska osa työryhmästä pitää muotoilua "turhan lannistavana niille, jotka ovat siihen jo ehtineet tottua".
Peijaskangas puolestaan kertoo, ettei aio hakea uutta lupaa toistaiseksi. "En halua kadottaa sitä, mikä meillä nyt on. Kun katson kirjettä jääkaapin ovessa, tunnen kuuluvani johonkin. Se on ehkä ainoa klubi, johon olen koskaan päässyt ilman jäsenmaksua."
