Asiakirjapyyntö oli yksinkertainen: kuka ehdotti, että alle 15-vuotiaan säilöönoton ylärajaksi kirjataan juuri 72 tuntia eikä esimerkiksi 48 tai 96? Vapaa toimittaja Kaisa Örmä lähetti kysymyksen sisäministeriöön kesäkuun lopulla, kun hallituksen esitys nuorten säilöönottovaltuuksien laajentamisesta oli edennyt lausuntokierrokselle. Vastausta hän ei ole vieläkään saanut – ei siksi, että kukaan kieltäytyisi vastaamasta, vaan siksi, että jokainen taho on ohjannut kysymyksen eteenpäin.

Sisäministeriö vastasi ensin, että luku on peräisin lainvalmistelun pohjatyöstä, joka tehtiin yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Oikeusministeriö puolestaan kertoi, että 72 tuntia on kirjattu esitykseen sisäministeriön aineiston perusteella, ja lisäsi, että tarkempi peruste löytynee valmisteluvaiheen muistiosta, jota ei ole julkaistu. Kun Örmä pyysi muistiota, hänelle kerrottiin, että kyseistä muistiota ei löydy asiahallintajärjestelmästä nimellä, jolla häntä oli pyydetty etsimään.

Kolme puhelua, nolla vastausta

Örmä soitti seuraavaksi lapsiasiavaltuutetun toimistoon, koska luvun taustalla mainittiin usein huoli siitä, että järjestäytynyt rikollisuus käyttää alaikäisiä hyväkseen. Toimistosta vastattiin, että lukua ei ole valmisteltu heidän kanssaan, vaikka esityksen perusteluissa viitataan yleisesti "lapsen edun kokonaisarviointiin". Poliisihallitus puolestaan ilmoitti, ettei sillä ole kantaa lukuun sinänsä, koska kyse on "lainsäädäntötekninen ratkaisu, joka ei kuulu operatiivisen toiminnan piiriin".

Neljäs puhelu meni erään kansanedustajan avustajalle, joka muisti asian edenneen valiokuntakäsittelyyn "aika saumattomasti" ilman, että kukaan olisi erikseen perustellut juuri kyseistä tuntimäärää istunnossa. Avustaja arveli, että 72 tuntia saattaa olla peräisin vertailusta muiden Pohjoismaiden lainsäädäntöön, mutta ei osannut sanoa, missä vertailu on tehty tai kuka sen on tehnyt.

Kastemaa-nimistä virkamiestä ei tässä jutussa esiinny, mutta samankaltainen hahmo löytyi joka virastosta: joku, joka muisti kuulleensa asiasta kokouksessa, muttei enää muistanut kokouksen nimeä.

Luku, joka on kaikkien ja ei kenenkään

Kun Örmä lopulta kokosi vastaukset yhteen taulukkoon, tulos oli neljä nuolta, jotka osoittivat toisiinsa kehässä. Sisäministeriö osoitti oikeusministeriöön, oikeusministeriö sisäministeriöön, lapsiasiavaltuutettu kumpaankin, ja poliisihallitus itseensä mutta vain teoriassa. Kukaan ei kiistänyt lukua, kukaan ei puolustanut sitä erikseen, eikä kukaan myöntänyt keksineensä sitä.

"En sano, ettei kukaan tiedä", Örmä kommentoi taulukkoaan. "Sanon, että tiedon löytäminen vaatisi haastattelun jokaisen kanssa samaan aikaan samassa huoneessa, ja sellaista huonetta ei tässä lainvalmistelussa ole varattu."

Esitys etenee eduskuntaan syksyllä aikataulussa, jota kukaan haastatelluista ei myöskään osannut yhdistää tiettyyn päätökseen. Örmä on jättänyt uuden asiakirjapyynnön, jossa hän kysyy, onko olemassa asiakirjaa, joka kertoisi, kuka päätti, ettei kukaan vastaa hänen ensimmäiseen pyyntöönsä. Vastausta odotetaan.