Kun pohjoissuomalaisessa tutkimusyksikössä vuosikausia kehitetty aivonesteitä mittaava otsapanta siirtyi testikäyttäjiltä kohti kauppojen hyllyjä, valmistaja NeuroKuulas Oy huomasi ongelman: laitteen keräämä data oli teknisesti täydellistä, mutta kukaan yhtiössä ei osannut sanoa käyttäjälle arkikielellä, oliko hänen aivonestearvonsa hyvä vai huono. Ratkaisuksi palkattiin laatutarkastaja Tuula Hakkarainen, jonka 22-vuotinen ura on kulunut meijeriteollisuuden raakamaidon aistinvaraisessa arvioinnissa.

"Rekrytoinnissa etsittiin nimenomaan kokemusta nesteiden aistinvaraisesta luokittelusta, ei aivotutkimuksesta", vahvistaa yhtiön tuotejohtaja Jarkko Similä. "Neurologeja on jo talossa neljä. Kukaan heistä ei ollut koskaan luokitellut mitään asteikolla ykkösestä ysiin. Tuulalla se osaaminen oli valmiina."

Ysiluokka, mutta juuri ja juuri

Hakkarainen tarkastelee sovelluksen tuottamaa aivonestekäyrää samalla menetelmällä kuin hän aiemmin tarkasti maitoauton kuormaa: haistelee kuvaajan käännekohdat, vertaa niitä muistissaan oleviin vertailunäytteisiin ja antaa lopuksi kokonaisluokan. "Tämä käyttäjä on selvästi ysiluokkaa, mutta juuri ja juuri. Aamun tulos vetää vähän kevätmaitoiselle puolelle, hieman ohut ja vetinen. Iltapäivällä koostumus paranee huomattavasti, luultavasti lounaan ansiosta."

Sovelluksen käyttöliittymään on hänen ehdotuksestaan lisätty maidontarkastuksesta tuttu asteikko, jossa arvo yhdestä kolmeen tarkoittaa "erikoisluokkaa", neljästä kuuteen "hyvää käyttökuntoa" ja seitsemästä ylöspäin merkintää "tarkkailuun". Osalle käyttäjistä on lisäksi generoitu automaattinen parasta ennen -päiväys, joka NeuroKuulas Oy:n mukaan ei tarkoita mitään lääketieteellistä, vaan on "motivoiva muistutus säännöllisestä levosta".

Varhaiskäyttäjä Ilkka Peurala sai ensimmäisen kuukauden jälkeen ilmoituksen, jonka mukaan hänen aivonesteensä maku oli "kääntynyt hieman happamaksi loppuviikosta". Hän kertoo soittaneensa asiakaspalveluun tarkistaakseen, tarvitseeko hän lääkäriin. "Sain vastauksen, että kyse on samasta ilmiöstä kuin maidossa perjantaina: viikko on ollut pitkä kaikille. Se rauhoitti, mutta en silti tiedä, pitäisikö minun tehdä jotain."

Neurologi jää sivurooliin

Yhtiön palkkalistoilla oleva neurologi Sanna Rautio on nähnyt luokitusjärjestelmän ja toteaa asian diplomaattisesti: "Aistinvarainen arviointi ei ole se menetelmä, jolla itse valitsisin kliinisiä johtopäätöksiä tehdä. Mutta ymmärrän, että käyttäjät haluavat jonkin numeron, jota katsoa aamulla peilistä." Hänen oma ehdotuksensa, kliinisiin viitearvoihin perustuva kolmiportainen mittari, testattiin sisäisesti, mutta se hylättiin, koska käyttäjäpalaute piti sitä "liian teknisenä eikä yhtään niin kiinnostavana kuin luku, jossa vertaillaan itseä maitoon".

Hakkarainen itse suhtautuu tehtävään vaatimattomasti. Hän sanoo, ettei koe siirtymää meijeristä aivoihin erityisen suurena: "Neste on nestettä. Tärkeintä on, ettei sitä säilytetä liian lämpimässä eikä ravisteta turhaan ennen tarkastusta." Hän on jo ehdottanut yhtiölle seuraavaksi kehityskohteeksi erillistä hajuluokitusta, jota varten tarvittaisiin kuitenkin näyte suoraan, ei pelkkää otsapannan dataa.

Vertailunäytteitä ei ollut saatavilla

Suurin haaste Hakkaraisen mukaan ei ole ollut itse arviointi, vaan vertailupohjan puute. Maidon laadulle on olemassa vuosikymmenten aikana kertynyt vertailuaineisto ja vakiintuneet raja-arvot; aivonesteelle sellaista ei ole, joten Hakkarainen on joutunut rakentamaan oman asteikkonsa alusta. "Ensimmäiset kolme kuukautta menivät siihen, että kalibroin itseäni. Otin näytteitä kollegoilta aamulla, päivällä ja illalla ja opettelin, miltä 'normaali' ylipäätään tuntuu tässä kontekstissa. Se on eri asia kuin maidossa, jossa normaali on kirjoitettu ylös jo 1970-luvulla."

Similä pitää tätä väliaikaisena ratkaisuna, mutta myöntää, ettei yhtiöllä ole kiire korvata sitä kliinisemmällä menetelmällä niin kauan kuin käyttäjäpalaute pysyy myönteisenä. Palautekyselyissä tuotteen suosituin ominaisuus ei ole ollut mittaustarkkuus vaan juuri luokituskortti, jonka yli 80 prosenttia vastaajista on kertonut ripustaneensa jääkaapin oveen seuraamaan viikoittaista kehitystä.

NeuroKuulas Oy:n mukaan tuote on edelleen aikataulussa markkinoille tälle syksylle. Pakkauksen kylkeen tulee mukaan kortti, josta selviää oman tuloksen sijoittuminen asteikolla – samalla fontilla ja samalla vihreä-keltainen-punainen-väriskaalalla, jota Hakkarainen on käyttänyt koko uransa ajan maitoauton kyljessä. Rautio on pyytänyt saada lisätä korttiin pienellä painettuna huomautuksen, ettei luokitus perustu lääketieteelliseen viitearvoon. Yhtiö on luvannut harkita asiaa seuraavaan painokseen mennessä.