Oikeushallinnon tietohallintoyksikkö vahvisti tiistaina, että kritisoidun Aipa-asianhallintajärjestelmän toistuvat kaatumiset, latausviiveet ja häviävät liitteet eivät ole ohjelmistovirheitä vaan tarkoituksella sisäänrakennettu oikeusturvamekanismi. Yksikön mukaan hidas järjestelmä pakottaa käsittelijät pysähtymään, mikä vähentää hätiköityjä ratkaisuja.
"Jossakin vaiheessa on hypättävä kylmään veteen", kehitysjohtaja Antti Louhela sanoi tiedotustilaisuudessa viitaten sekä järjestelmän aikanaan tapahtuneeseen käyttöönottoon että siihen, kuinka pitkään käyttäjä nykyisin odottaa istunnon palautumista kaatumisen jälkeen. "Kylmä vesi terästää harkintakykyä. Sama pätee Aipaan. Kun järjestelmä jäätyy kesken lauseen, käsittelijä ehtii vielä miettiä, oliko lause oikeasti valmis."
Louhelan mukaan järjestelmän kaatuminen kesken vaativan päätöksen kirjoittamisen ei ole häiriö vaan pakotettu harkinta-aika, jonka kuluessa käsittelijä ehtii muotoilla perustelunsa uudelleen. Sitä, kuinka monta kertaa keskimääräinen käsittelijä joutuu kirjoittamaan saman kappaleen uudestaan viikossa, yksikkö ei kertonut, mutta Louhelan mukaan luku "kertoo ennen kaikkea harkitsevuudesta, ei ongelmasta".
Häviävät liitteet "karsivat epäolennaisen"
Oikeusalan työntekijät ovat aiemmin kuvanneet järjestelmää oikeusturvaa uhkaavaksi muun muassa siksi, että liitteet häviävät latauksen yhteydessä ilman virheilmoitusta. Tietohallintoyksikkö pitää tätäkin ominaisuutena, ei puutteena.
"Jos liite on todella tarpeellinen, se ladataan yleensä toisella yrityksellä uudelleen", sanoo käyttäjätukihenkilö Sirkka Jumissalo. "Käytännössä järjestelmä karsii materiaalia, jota käsittelijä ei jaksanut ladata kahdesti. Se on eräänlainen priorisointi, vaikka sitä ei ole sillä nimellä missään dokumentoitu."
Jumissalon mukaan yksikkö on harkinnut ominaisuuden mainitsemista käyttöohjeessa, mutta toistaiseksi se on jätetty käyttäjän itse löydettäväksi, koska etukäteen kerrottuna yllätys menettäisi keskittymistä parantavan vaikutuksensa.
Yksi käräjäoikeuden käsittelijä, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, kuvailee tilannetta toisin: hän tulostaa nykyisin jokaisen liitteen paperille ennen kuin syöttää sen järjestelmään. "En osaa sanoa, onko tämä harkinta-aikaa vai ei, mutta arkistokaappini on täynnä eikä minulla ole enää muistikuvaa siitä, milloin sain viimeksi päätöksen ulos kirjoittamatta samaa kappaletta kolmeen kertaan."
Vertailukohdaksi nousi sauna
Louhela vertasi järjestelmän toimintaperiaatetta suomalaiseen saunomiseen tiedotustilaisuuden lopussa: "Ensin on epämukavaa, sitten tottuu, ja lopulta kaipaa sitä, jos se puuttuu." Kysyttäessä, onko yksikkö harkinnut järjestelmän nopeuttamista, Louhela totesi, ettei nopeus ole koskaan ollut hankkeen tavoite, vaan harkittu, jäljitettävä ja toistettava käsittely — minkä hän itsekin huomasi kuulostavan oudolta hetkeä aiemmin, kun hän oli juuri kieltäytynyt kertomasta, kuinka monta kertaa järjestelmä oli kaatunut edellisen kuukauden aikana.
Toimittaja kysyi lopuksi, aikooko oikeusministeriö ottaa kantaa siihen, uhkaako hidas järjestelmä oikeusturvaa tapauksissa, joissa päätökselle on laissa säädetty kiinteä määräaika. Louhela vastasi, että kysymys "on hyvä nostaa esiin seuraavassa keskustelussa", tarkentamatta, milloin keskustelu käydään tai kenen kanssa.
Tilaisuuden jälkeen kolme paikalla ollutta käsittelijää jäi käytävälle vertailemaan, kenen kirjautumissessio oli kestänyt pisimpään ilman katkosta. Ennätys oli tiedotustilaisuuden aikaan neljäkymmentä minuuttia, ja siitä otettiin kuvakaappaus varmuuden vuoksi ennen kuin yhteys katkesi.
