Ahomansikoita on tänä kesänä enemmän kuin kertaakaan pitkään aikaan, ja ilmiö on käynyt niin voimakkaaksi, että sen seurantaan on perustettu erillinen rekisteri. Kansallinen Marjaseurantayksikkö ilmoitti maanantaina alkavansa kirjata paitsi satomääriä myös niin sanottua nostalgiapitoisuutta: mittaria, joka kuvaa, kuinka moni marjan löytäjä ilmoittaa muistaneensa spontaanisti mummolan.
"Emme osanneet varautua tähän. Meillä on nyt hehtaarikohtaista dataa siitä, missä marjat kasvavat, mutta myös siitä, missä ihmiset alkavat itkeä", sanoo yksikön johtaja Antero Lehmusvirta. Hänen mukaansa aiempina vuosina nostalgiareaktioita on kirjattu satunnaisesti puskaradion kautta, mutta tänä kesänä ilmiö on niin laajamittainen, että se vaatii virallisen mittariston.
Poimijoiden into ylitti ennusteet
Yksikön alustavien lukujen mukaan ahomansikoiden kasvualue on levinnyt tänä vuonna paikkoihin, joissa niitä ei ole nähty vuosikymmeniin, ja poimijoiden aktiivisuus on siitä huolimatta yllättänyt asiantuntijat. "Ne tuntuvat olevan innoissaan", toteaa yksikön kenttätutkija Riina Ahopelto, joka on viettänyt kesän seuraamassa poimijoiden käyttäytymistä metsän reunoilta käsin. Hänen mukaansa osa poimijoista pysähtyy marjaa löydettyään keskimäärin neljäksi minuutiksi, mikä ylittää selvästi normaalin "hetken hiljentymisen" kansallisen keskiarvon.
Ahopellon tiimi on kehittänyt asteikon, jolla nostalgiareaktion voimakkuutta arvioidaan yhdestä viiteen. Ykkösluokka tarkoittaa hymyä, kolmonen puhelinsoittoa vanhemmille, ja viitonen sitä, että poimija alkaa selittää ohikulkijalle mansikkapaikkojen periytymisjärjestystä suvussaan riippumatta siitä, kysyikö kukaan.
"Olemme kirjanneet jo kolme tapausta, joissa poimija on unohtanut koko alkuperäisen asiansa metsässä ja jäänyt vain istumaan mättäälle", Ahopelto kertoo. "Se ei ole meidän mittaristossamme vielä virallinen kategoria, mutta harkitsemme sitä ensi kaudeksi."
Ylijäämämarjat aiheuttavat päänvaivaa
Ennätyssadon kääntöpuolena on se, että moni kotitalous on ilmoittanut pakastimen täyttyneen jo heinäkuun puolivälissä, mikä on synnyttänyt keskustelua siitä, tarvitaanko marjoille kansallinen jakelujärjestelmä. Lehmusvirran mukaan yksikkö selvittää parhaillaan, voitaisiinko ylijäämämansikat ohjata sinne, missä nostalgiapitoisuus on jäänyt alle tavoitetason.
"On alueita, joissa satoa on paljon mutta nostalgiareaktioita vähän, ja toisin päin. Tässä on selvä kohtaanto-ongelma", Lehmusvirta sanoo. Yksikkö on esittänyt kokeiluluontoista mansikkapörssiä, jossa runsaan sadon alueet voisivat siirtää ylijäämäänsä alueille, joilla marjat ovat loppuneet mutta muistelun tarve on kasvanut.
Ehdotusta on kritisoitu siitä, että nostalgiaa ei voi siirtää samalla logiikalla kuin marjoja, mutta Lehmusvirta ei näe tätä esteenä. "Byrokratia on aina jäljessä tunteista. Se ei tarkoita, ettemmekö voisi yrittää kiriä kiinni."
Yksikkö julkaisee ensimmäisen virallisen nostalgiakartan elokuun alussa, ja Lehmusvirran mukaan sen pohjalta arvioidaan, tarvitaanko ilmiölle jatkossa oma ministeriön alainen työryhmä. "Toivottavasti ei tarvitse", hän sanoo, "mutta jos marjasato jatkaa kasvuaan, meillä ei ehkä ole vaihtoehtoja."
