Ensi syyskuun alussa tasavallan presidentin adjutantiksi nousee ensimmäistä kertaa nainen, ja päätös on saanut protokollan tutkijat innostumaan tavalla, joka yllätti myös heidät itsensä. Sotilasprotokollan historiaan erikoistunut dosentti Kirsi Ahtiala julkaisi torstaina 46-sivuisen aikajanan, jossa nimitys asetetaan samaan sarjaan kuin vuoden 1938 niin kutsuttu hansikaskiista, jolloin silloisen adjutantin valkoiset hansikkaat aiheuttivat protokollaneuvostossa kolmen kuukauden erimielisyyden.
"On vaikea löytää tältä sadalta vuodelta toista hetkeä, joka olisi yhtä merkittävä", Ahtiala sanoo ja näyttää aikajanan, jossa nimityksen viereen on merkitty vain kaksi muuta tapahtumaa: hansikaskiista ja vuonna 1971 tehty päätös lyhentää adjutantin viittaa seitsemän senttiä. Ahtialan mukaan kaikki kolme tapausta kertovat samasta ilmiöstä, "protokollan hitaasta mutta peruuttamattomasta liikkeestä", vaikka hän myöntää, ettei osaa täsmällisesti kuvata, mitä liike käytännössä tarkoittaa.
Vertailukohta ei vakuuta kaikkia
Puolustusvoimien viestintä ei ole ottanut kantaa aikajanaan, mutta yksi eläkkeellä oleva adjutantti kommentoi asiaa nimettömänä: "En muista, että hansikaskiista olisi ollut mitenkään mullistava. Muistan lähinnä, että hansikkaat olivat vähän liian isot." Hänen mukaansa vertailu antaa nimityksestä väärän kuvan, koska "yhtä tapahtumaa ei voi ymmärtää toisen kautta, jos kumpaakaan ei oikeastaan ymmärretä kunnolla."
Ahtiala ei anna tämän horjuttaa työtään. Hän on jo aloittanut jatko-osan, jossa hän kartoittaa adjutanttien käsineiden materiaalihistoriaa vuodesta 1919 nykypäivään, ja lupaa julkaista sen ennen virkaanastujaisia syyskuun alussa. "Historia ei odota ketään, mutta tässä tapauksessa se on odottanut kahdeksankymmentäkahdeksan vuotta, joten muutama viikko lisää ei ratkaise enää mitään."
Presidentin kanslia on suhtautunut aikajanaan vaitonaisesti. Tiedotuspäällikkö totesi puhelimessa lyhyesti, ettei kanslialla "ole tarvetta kommentoida jokaista aikajanaa, jonka joku tutkija julkaisee", mutta ei kuitenkaan kieltänyt Ahtialaa saapumasta paikalle syyskuun alun tilaisuuteen "yleisönä, kuten kuka tahansa muukin."
Aikajana on ehtinyt kiertää myös alan omissa piireissä. Sotilashistorian harrastajien verkkofoorumilla ketju hansikaskiistasta on kerännyt yli kolmesataa viestiä, joista suurin osa käsittelee sitä, oliko kyseessä todella hansikkaiden väri vai niiden materiaali. Yksi foorumin pitkäaikaisimmista jäsenistä on koostanut asiasta oman, Ahtialan kanssa osin ristiriitaisen taulukon, ja kahden tulkinnan välinen ero on ehtinyt saada foorumilla oman nimensä: "materiaalikysymys". Kumpikaan osapuoli ei ole toistaiseksi suostunut tarkistamaan alkuperäisiä pöytäkirjoja uudelleen, koska molemmat pitävät omaa versiotaan jo riittävän vahvasti dokumentoituna.
Ahtiala aikoo tulla. Hän kertoo tuovansa mukanaan suurennuslasin nähdäkseen, ovatko uuden adjutantin hansikkaat samaa mallia kuin vuonna 1938. "Jos ovat, se on oma lukunsa historiassa. Jos eivät, sekin on oma lukunsa. En oikeastaan usko, että kumpikaan vaihtoehto voisi pettää minua tässä vaiheessa."
Kysyttäessä, eikö nimityksen todellinen merkitys – ensimmäinen nainen tehtävässä – riitä uutisarvoksi ilman hansikasvertailua, Ahtiala myöntää ajatuksen, mutta palaa nopeasti aikajanaansa. "Se on tietysti totta. Mutta se ei ole minun alaani. Minä teen hansikkaita."
Kysymystä sivuutti myös se, ettei kukaan foorumilla tai kanslian tiedotustilaisuudessa ole toistaiseksi kysynyt uudelta adjutantilta itseltään, mitä mieltä hän on hansikasvertailusta. Ahtialan mukaan tämä ei ole puute vaan tietoinen valinta: "Historiantutkimus ei kysy tekijältä, mitä hän ajattelee tapahtumasta keskellä sitä. Sen tekee vasta joku sadan vuoden päästä, ja silloin kysymykseen voi vastata joku muu."