”Ei ole.”
Näin vastasi maatalouskoneiden määräaikaiskatsastaja Eino Rantalainen, 58, kun häneltä kysyttiin, onko tekoälyä ja ympäristödataa hyödyntävä mediataiteilija taiteilija. Kysymys oli noussut esiin uudessa näyttelyssä, jonka teokset on tehty koneoppimisen avulla. Kunnan kulttuuritoimi halusi asiantuntijalausunnon, ja se pyysi sen Rantalaiselta, koska hänellä on ”luotettava ote koneisiin”.
Katsastajan menetelmä
Rantalainen ei ollut koskaan käynyt taidenäyttelyssä, mutta hän ei pitänyt sitä esteenä. Hän saapui paikalle työhaalareissa ja mittanauhan, taskulampun ja pienen vasaran kanssa. Vasaralla hän kolautti kuvataideteoksen jalustaa.
”Ensin katsotaan runko”, Rantalainen selittää. ”Sitten voimansiirto, valot ja jarrut. Tässä ei ollut jarruja, ja se on jo huomautus.”
Kulttuuritoimen koordinaattori Pirjo Lehtomäki kertoo, että kysymys ei ollut helppo. ”Tekoälytaiteessa pitää ratkaista, kuka tai mikä on tekijä: koneen kouluttanut ihminen, kone vai data. Meillä ei ole siihen pätevää henkilöä. Eino on pätevä yhteen asiaan, ja se on se, että hän sanoo, onko jokin kunnossa.”
Onko tekijä ajokunnossa?
Rantalaisen mukaan taiteilijan määritelmä on käytännössä sama kuin traktorin. ”Jos se liikkuu omalla voimallaan ja tekee työtä, se on käyttökelpoinen. Jos se vaatii jatkuvasti ihmisen ohjausta, se on perävaunu.”
Tämän perusteella tekoäly jäi kahden luokan väliin. Teokset syntyvät koneen laskennasta, mutta ne eivät lähde käyntiin ilman, että ihminen painaa nappia. ”Tämä on kuin vanha Valmet”, Rantalainen sanoo. ”Se kyllä toimii, mutta joku täytyy aina kampeamassa käynnistämässä.”
Taiteilijaksi kutsutun kiinalaisen mediataiteilijan työskentelytapaa Rantalainen kuvaa kunnioittavasti. ”Hän käyttää ympäristödataa. Sehän on kuin pellon maanäyte. Siitä kyllä tiedän, että tulos riippuu siitä, mitä sinne laittaa.”
Tuomio: huomautus ja uusintakatsastus
Rantalaisen lausunto on kolmesivuinen ja täytetty katsastuslomakkeelle, koska muuta lomaketta hänellä ei ollut. Siinä tekoäly saa merkinnän ”ei hyväksytty, korjattava ja esitettävä uudelleen” kolmesta syystä: teoksen takana ei ole selvää omistajaa, valot eivät toimi ja rekisteritunnus puuttuu.
Näyttelyn kuraattori on kuitenkin suhtautunut lausuntoon tyynesti. Hänen mukaansa on arvokasta, että kysymys on saatu pois taidepiireistä ja tuotu sinne, missä sitä osataan arvioida. ”Eino lähestyi asiaa täysin ilman ennakkoluuloja”, hän sanoo. ”Valitettavasti hänellä ei ollut ennakkotietojakaan.”
Kulttuuritoimi harkitsee nyt lausunnon lähettämistä myös toiselle asiantuntijalle, joka osaa arvioida kysymystä toisesta suunnasta. Se on lumiaurojen kuljettaja.
Näyttelyvieraiden mielipide
Näyttelyn vieraat suhtautuivat katsastukseen vaihtelevasti. Osa piti sitä hämmentävänä, osa tervetulleena selkeytenä. Eläkeläinen Marja Koskela seurasi tarkastusta ensimmäisessä rivissä. ”Minusta tämä oli ensimmäinen kerta, kun taidenäyttelyssä sanottiin jotain selvää”, hän sanoo. ”Sain kyllä käydä kolme kertaa ennen kuin ymmärsin, mitä traktorit tähän kuuluvat.”
Rantalainen on jo sopinut seuraavan tehtävän. Ensi viikolla hän arvioi paikallisen runoilijan uusinta kokoelmaa. ”Katson ensin, onko siinä vetokoukku”, hän sanoo.
