Tampereen kaupungintalon lippu laskettiin maanantaiaamuna puolitankoon, vaikka mitään vakavampaa ei ollut tapahtunut. Syynä oli tieto, että jääkiekkoseura Tapparan pitkäaikainen päävalmentaja jättää tehtävänsä kesken kauden ja seura jää ilman luotsia. Kaupunginjohtaja kutsui tilannetta puheessaan "hetkeksi, jolloin historia pysähtyy kuuntelemaan, kuka tulee seuraavaksi aitioon".
Asiantuntijat ovat arvioineet seuran ottavan suuren riskin, sillä kaavailtu seuraaja saattaa tulla tehtävään liian varhain. Tamperelaisessa kahvilassa riski ymmärrettiin heti: "Liian varhain on Tampereella pahempi kuin liian myöhään. Myöhässä ehtii ainakin istua alas", sanoi eläkkeellä oleva koneistaja Reijo Nieminen pullakahvin äärellä.
Vertailukohdat löytyvät kaupungin menneisyydestä
Tampereen yliopiston keksityn yleisen historian laitoksen tutkija Anneli Kuusinen on käynyt läpi kaupungin tärkeimmät käännekohdat ja asettanut valmentajan lähdön niiden rinnalle. Hänen mukaansa vastaavaa painoarvoa on ollut vain kolmella tapahtumalla: tehtaiden sähköistämisellä, Tammerkosken vedenkorkeuden suuren erimielisyyden vuonna 1923 ja kerran, kun Hämeenkadun kiertoliittymän suunnitelmat vuotivat.
"Aineisto on selvä. Kun kaupunki menetti kerran kaksi bussilinjaa, mielialamittaukset laskivat kolmella pykälällä. Nyt lasku on seitsemän pykälää, ja valmentaja ehti lähteä vasta maanantaina", Kuusinen sanoi. Hän huomauttaa, että ennakkotapauksena voi pitää myös vuoden 1987 kevättä, jolloin kaupungin pääkirjasto ehdotti aukioloaikojen lyhentämistä kymmenellä minuutilla. Siitä ei ole selvitty vieläkään.
Kuusisen mielestä Tapparan tilanteessa on yksi erityisen kohtalokas piirre: päätös tehtiin niin, ettei sitä voitu ennakoida suunnitelmissa. "Suomalainen suunnitelma kestää kaiken paitsi sen, että joku toimii eri tavalla kuin siinä sanotaan."
Seura vakuuttaa pysyvänsä rauhallisena
Seuran johto kertoi järjestäneensä tiedotustilaisuuden, jossa julkistettiin tilanteen hoitoon ensimmäiset toimenpiteet. Ne olivat kolme: kahvia, lisää kahvia ja ikkuna auki. Toimitusjohtaja piti viimeistä kaikkein tärkeimpänä. "Tarvitsemme tilaa ajatella, ja se tulee ulkoa", hän sanoi.
Tilaisuuden yleisö ei ollut täysin vakuuttunut. Katsomossa vuosikymmeniä seissyt kannattaja Tuula Heikkilä kertoi odottaneensa, että valmentajan lähtöä edes yritettäisiin selittää jollain muulla kuin työsopimuksella. "Kun mies lähtee, siinä pitäisi olla vähintään juoni. Jokin salaisuus. Nyt tämä vain oli päätös."
Jääkiekkotoimittajat ovat tulkinneet tilanteen eri tavoin. Osa pitää seuran asemaa vakavana, koska huolella rakennettu suunnitelma meni uusiksi. Toiset muistuttavat, että seuralla on edelleen pelaajia, kaukalo ja kannattajia, joten kyse on lähinnä siitä, kuka seisoo laidalla ja huutaa.
Kansalaiset sopeutuvat omalla tavallaan
Kaupungilla on jo näkyvissä merkkejä sopeutumisesta. Torin makkarakojun pitäjä kertoi myyvänsä nyt vain yhden lajin makkaraa, koska "valinnanvaraa ei ole sopivaa tuoda esille, kun koko kaupunki miettii asioita". Ratikan kuljettaja puolestaan on ilmoittanut pysäyttävänsä kyydin Keskustorilla hetkeksi, jos matkustajat haluavat hiljentyä.
Suuressa osassa kaupunkia tunnelma on silti pohjimmiltaan tuttu. Tamperelaiset ovat nähneet ennenkin, miten asiat järjestyvät, kun kaikki ovat ensin ehtineet sanoa, ettei järjesty. Nieminen kahvilassa tiivisti tunnelman lyhyesti ja katsoi ikkunasta ulos Tammerkoskelle: "Kyllä se valmentaja löytyy. Se on aina löytynyt. Tärkeintä on, että sitä ei haeta liian varhain."
Hän joi kahvinsa loppuun, nousi ja ilmoitti hakevansa vielä toisen pullan. Vasta sitten hän huomasi, että lippu oli yhä puolitangossa, eikä kukaan ollut käynyt nostamassa sitä takaisin.