00:00. Tuomari viheltää ottelun käyntiin. HJK:n maalilla seisoo Joonas Rantalainen, 29, joka on pelannut aikuisten ottelun viimeksi vuonna 2021. Hän seisoo paikallaan ja katsoo kenttää kuin paikkaa, jonka kartan hän on kerran nähnyt.

00:07. Rantalainen tarkistaa, että molemmat maalitolpat ovat edelleen paikoillaan. Ne ovat.

00:19. Katsomosta kuuluu ensimmäinen huuto. Huutaja on todennäköisesti vaihtopenkillä istuva varamaalivahti, joka ei ole pelannut sekään ja tuntee tilanteen hyvin.

00:31. Rantalainen kysyy puolustajaltaan, mihin suuntaan pitäisi huutaa. Puolustaja vastaa, että mihin tahansa. Rantalainen ei ole varma, onko vastaus tarkoitettu neuvoksi.

00:48. Pallo ylittää keskiviivan vastustajan jalassa. Rantalainen astuu askeleen eteenpäin ja sitten askeleen taaksepäin. Nettoliike on nolla, mutta seurantalaitteen mukaan hän kulutti siihen kolme prosenttia päivän energiastaan.

01:02. Vastustaja potkaisee kaukaa. Pallo menee maalin ohi kahdeksan metrin marginaalilla. Rantalainen sukeltaa kuitenkin oikealle, koska niin tehdään.

01:11. Rantalainen nousee. Hän puhdistaa polvensa kädellä ja katsoo katsomoon. Katsomosta kuuluu ensimmäinen aplodi, joka on kohteliaisuutta vanhaa tuttavaa kohtaan.

01:34. Ensimmäinen kosketus palloon. Rantalainen ottaa pallon käsiinsä maalipotkua varten. Edellisestä kosketuksesta aikuisten ottelussa on kulunut 1 624 päivää.

Seura julkaisi kosketuksesta tiedotteen jo 01:41.

Mitä tapahtui välissä

HJK:n urheilujohtaja Esa Kallio kertoo, ettei paluu ollut yllätys. Seura oli seurannut Rantalaisen kehitystä pitkään.

– Hän on ollut meillä koko ajan. Hän on käynyt harjoituksissa, matkoilla ja joulujuhlissa. Hän on ollut tilastoissa nimellä "ei ottelua".

Kalliolta kysyttiin, miksi Rantalainen sai paikan vasta nyt. Hän vastasi, että yksi maalivahti siirtyi ulkomaille, toinen lopetti uransa ja kolmas oli kysymys, johon hän ei halunnut vastata.

– Rantalainen oli neljäs. Neljännen kuuluukin olla valmis, ja hän oli valmis. Hän oli ollut valmis viisi vuotta.

Asiantuntijan arvio

Urheilupsykologi Helena Nurmi pitää Rantalaisen suoritusta poikkeuksellisena.

– Moni pelaaja menettää pelirytminsä kahdessa kuukaudessa. Rantalainen menetti omansa viidessä vuodessa, mutta hän menetti sen hallitusti.

Nurmen mukaan tärkeintä oli, ettei Rantalainen yrittänyt esittää mitään, mitä ei ollut. Hän ei esimerkiksi huutanut puolustajilleen sellaista, mistä ei ollut varma.

Ottelun jälkeen Rantalainen oli tyytyväinen. Hän oli torjunut kaksi laukausta, hukannut yhden pallon ja löytänyt sen takaisin. Hänelle tärkeintä oli, että kukaan ei ollut huomannut ensimmäistä minuuttia.

– Se oli vähän jännittävää, hän sanoi. – Seuraavaksi toivon, että pääsen pelaamaan vielä toisen ottelun, ennen kuin pelaajapassini vanhenee.