Kun Kanadan ja Euroopan unionin lähentymistä kuvailtiin viime viikolla puheessa vertauskuvalla metsästä, jota kasvatetaan Atlantin yli, kukaan puhujakorokkeen läheisyydessä ei arvannut, että lause etenee tarjouspyynnöksi. EU:n ulkosuhdehallinnon hankintaportaali julkaisi maanantaina kutsun tarjoajille otsikolla "Symbolinen metsäistutus, kahden mantereen välinen, toimitus lokakuussa".
Tarjouksen voitti keskisuomalainen Metsäkoto-taimisto, jonka johtaja Airi Koivukoski sai tiedon voitosta sähköpostilla, jonka aihekenttä oli "Re: Re: Fwd: Diplomaattinen taimierä". "Luulin ensin, että kyse on jostain messuosastosta", Koivukoski sanoo. "Sitten luin liitteen loppuun ja tajusin, että meidän pitää kasvattaa suhdetta kahden ison talousalueen välille, ja että se suhde on fyysisesti koivuja."
Sata tainta, kaksi mannerta
Tilaus koostuu sadasta koivun- ja lehtikuusentaimesta, joista puolet jää Suomeen symboliseksi "eurooppalaiseksi puoliskoksi" ja puolet lähetetään erikoiskostutetussa kontissa Kanadaan istutettavaksi osana ystävyyshanketta. Koivukosken mukaan haastavinta ei ole ollut kasvatus, vaan hankinta-asiakirjan kohta, jossa vaaditaan, että molempien mantereiden taimet "kasvavat samaa tahtia niin pitkälle kuin ilmasto sen sallii". "Me ollaan taimitarha, ei suhdeterapeutti", Koivukoski toteaa, mutta lupaa silti mitata puiden pituutta kuukausittain ja raportoida erot Brysseliin.
Taimiston kasvihuoneella mittanauha on jo käytössä. Koivukoski näyttää taulukkoa, jossa kummankin mantereen taimille on omat sarakkeet senttimetreinä, ja huomauttaa, että Kanadan-erä jäi toimituksessa kolme päivää jälkeen aikataulusta, koska kontin lämmitys hyväksyttiin vasta viime tingassa. "Jos joku kysyy Brysselissä, miksi suhde on hitusen epätasapainossa, syy on tulliselvityksessä, ei kasvualustassa", hän sanoo. Hänen mukaansa suurin osa ajasta kuluu nykyään siihen, että kaksi eri virastoa haluaa raportin eri yksiköissä: yksi senttimetreinä, toinen tuumina.
EU-Kanada-ystävyysseuran Suomen-yhteyshenkilö, joka haluaa esiintyä pelkällä toimenkuvallaan ystävyyskoordinaattorina, vahvistaa, että metsä on tarkoitettu pysyväksi eleeksi, ei kertaluonteiseksi lahjaksi. "Kukat kuolevat kahdessa viikossa, ja se lähettäisi väärän viestin. Puu kestää sukupolven, ja sitoumuksen pitäisi näyttää siltä." Hän ei osaa sanoa, mitä tapahtuisi, jos suhteessa ilmenisi myöhemmin ongelmia, mutta vahvistaa, että sopimukseen on kirjattu "hoitovastuu, ei purkuoikeutta". Kysyttäessä, kuka vastuun kantaisi, jos toinen puoli metsästä menestyisi selvästi paremmin kuin toinen, hän pyytää saada palata asiaan kirjallisesti.
Koivukoski on jo saanut kaksi lisäkyselyä muilta ulkomaan suurlähetystöiltä, jotka haluavat tietää, voisiko oman maan suhdetta johonkin toiseen maahan kasvattaa vastaavalla tavalla "jonain elävänä ja mieluiten valokuvauskelpoisena". Hän on vastannut molempiin samalla lauseella: hinta riippuu siitä, halutaanko kokonainen metsä vai riittääkö pelkkä lehtokujanne. Yksi suurlähetystöistä kysyi lisäksi, voisiko puulajin valita niin, että se kestää huonommin hoidettuna paremmin kuin hyvin hoidettuna, koska "poliittinen tilanne saattaa vaihdella".
Taimiston varastossa on jo valmiina toinenkin erä, jota kukaan ei ole vielä tilannut: taimet, jotka on merkitty tarralla "varalta, jos suhde syvenee ennakoitua nopeammin". Koivukoski ei osaa sanoa, kuka sen tilauksen tekisi, mutta pitää hyvänä, että jokin taho on jo ajatellut asiaa etukäteen. Taimet lähtevät satamaan ensi viikolla. Konttiin on merkitty tarra, jossa lukee vain: "Käsitellä varoen – kasvaa suhdetta."
