Ulkomaisten ottelijoiden Suomi-yllätyksestä on tullut oma konsulttiala

Kamppailulajitapahtuma Ice Cagen viimeisimmässä pressitilaisuudessa toistui kohtaus, joka on tullut suomalaiselle urheilutoimittajalle tutuksi: ulkomainen vierailijaottelija kertoo kameroiden edessä, ettei hän osannut odottaa tällaista Suomesta. Lausunto toistuu tapahtumasta toiseen niin samankaltaisena, että sen ympärille on ehtinyt syntyä oma pieni valmennus- ja konsulttiala.

"Kyllä me tunnistamme repliikin jo ennen kuin mikrofoni ehtii ottelijalle", sanoo urheilutoimittaja, joka on seurannut lajia vuosia. Yhä useammin lausunto ei kuitenkaan synny sattumalta lavalla, vaan sitä on hiottu jo ennen maahantuloa.

Viestintävalmentaja myy "aidon hämmästyksen"

Entinen mediatiedottaja Ilkka Purola perusti keväällä yrityksen, joka valmentaa ulkomaisia ottelijoita ja heidän managerinsa siihen, miten Suomi-yllätys kannattaa tuoda esiin haastattelussa, jotta se vaikuttaa spontaanilta muttei jää epämääräiseksi. Purolan mukaan kysyntä on yllättänyt hänet itsensäkin. "Aluksi ajattelin, että tämä on kertaluonteinen palvelu yhdelle asiakkaalle. Nyt meillä on kalenteri täynnä ennen jokaista suurempaa tapahtumaa."

Purolan valmennuspaketti sisältää muun muassa listan aiheista, joista yllättyminen toimii mediassa parhaiten – saunominen, hiljaisuus, halpa vesijohtovesi – ja ohjeen siitä, missä kohtaa lausetta tauko kannattaa pitää, jotta toimittaja ehtii kirjoittaa sitaatin muistiin sellaisenaan. "Emme keksi mitään valheellista. Autamme vain sanomaan aidon tunteen niin, että se mahtuu otsikkoon."

Yhden hallinnoimansa ottelijan managerin mukaan palvelusta on tullut osa sopimusneuvotteluja siinä missä majoitus tai per diem. "Sponsorit haluavat nykyään nähdä, että ottelija reagoi maahan aidosti. Jos reaktiota ei tule luonnostaan haastattelutilanteessa, on parempi, että joku on käynyt sen etukäteen läpi kuin että jäädään hiljaiseksi."

Toimittajat huomasivat lausuntojen samankaltaisuuden

Muutama toimittaja on alkanut huomata, että eri maista tulevien ottelijoiden vastaukset muistuttavat toisiaan sanavalintoja myöten. Yksi tapahtumajärjestäjän tiedottaja myöntää asian nimettömänä: "Emme voi vaatia ketään sanomaan mitään tiettyä. Mutta on totta, että viime kuukausina vastaukset ovat alkaneet kuulostaa siltä, että niissä on käytetty samaa pohjaa."

Purola ei kiistä tätä, mutta pitää sitä luonnollisena kehityksenä missä tahansa toistuvassa mediatilanteessa. "Ottelijat eivät valehtele. He vain oppivat, mikä yllätys kiinnostaa yleisöä eniten, ja keskittyvät siihen sen sijaan, että mainitsisivat kaikki pienet asiat epäjärjestyksessä."

Yksi kilpaileva valmennusyritys on jo laajentanut palvelun koskemaan myös muita lajeja ja muita Pohjoismaita, ja sen mukaan seuraava kasvualue on "yllätyksen jälkeinen sopeutuminen" – toisin sanoen se, miten ottelija kertoo myöhemmässä haastattelussa tottuneensa asiaan, joka häntä alun perin yllätti. Yritys ei halunnut kertoa hintaa julkisesti, mutta vahvisti, että paketti on kalliimpi kuin pelkkä ensimmäinen yllätyslausunto.

Ice Cagen omasta viestinnästä kerrotaan, ettei tapahtuma ole tilannut kenellekään valmennusta eikä aio jatkossakaan puuttua siihen, mitä ottelijat sanovat lavalla. Tiedottajan mukaan asia kiinnostaa heitä silti sen verran, että seuraavan tapahtuman mediaohjelmaan on lisätty kohta, jossa toimittajia muistutetaan kysymään myös jotain muuta kuin ensivaikutelmaa Suomesta. Kohtaa ei ole vielä testattu käytännössä.

Sponsorit haluavat mitattavaa hämmästystä

Yllätyskonsultoinnin taustalla on Purolan mukaan yksinkertainen syy: sponsorit ovat alkaneet pyytää mediaosumista raportteja, joissa mainitaan, kuinka moni katsoja tai lukija koki sitaatin "aidoksi". Yhden urheilumarkkinointitoimiston analyytikko kertoo, että yritys mittaa nykyään erikseen niin sanottua hämmästyskerrointa: sitä, kuinka moni haastattelun lukenut jättää sivustolle kommentin tyyliin "ihanaa, että hän tykkäsi Suomesta". "Se on meille yhtä tärkeä luku kuin ottelutulos joissain sopimuksissa", analyytikko sanoo.

Tämä on johtanut siihen, että osa managereista pyytää Purolalta myös niin kutsuttua varasuunnitelmaa siltä varalta, ettei ottelija yllätykään mistään. "On ollut tapauksia, joissa ottelija on käynyt Suomessa jo aiemmin eikä keksi enää mitään uutta sanottavaa. Silloin autamme löytämään pienen, aidon yksityiskohdan – vaikka sen, että täällä kaupan kassajono ei tungeta – jotta lausunto ei kuulosta tekaistulta."

Kaikki eivät pidä kehitystä ongelmana. Yksi ottelijan taustajoukkoihin kuuluva fysioterapeutti suhtautuu asiaan käytännönläheisesti: "Jos se auttaa urheilijaa rentoutumaan ennen kameroita eikä vahingoita ketään, en näe siinä mitään pahaa. Ottelu ratkeaa silti kehässä, ei haastattelussa." Hänen mukaansa suurin osa valmennuksesta menee joka tapauksessa hengitykseen ja unirytmiin, ei mediakoulutukseen.

Purola itse ei usko, että kysyntä hiipuu lähiaikoina. Hän on jo palkannut yritykseensä toisen työntekijän vastaamaan pelkästään ulkomaisten toimittajien yhteydenottoihin, jotka koskevat sitä, kenen kanssa haastattelu kannattaisi sopia etukäteen parhaan "reaktion" takaamiseksi. "En olisi viisi vuotta sitten uskonut, että tästä tulee ammatti. Mutta kysyntä ei ole hiipumassa, ja seuraava tapahtuma on jo kalenterissa."