SDP:n kampanjajohto kannatuksen sulamisesta: "Karsimme nyt juuri oikeat kannattajat pois"

Ruotsin sosiaalidemokraattien kannatuskäyrä on osoittanut alaspäin jo kolmatta viikkoa, mutta puolueen kampanjajohdon mukaan käyrän muoto on juuri se, mitä tavoiteltiinkin. "Emme menetä kannattajia, me tiivistämme heitä", sanoo puolueen kampanjapäällikkö Elsa Torvander. Hänen mukaansa jokainen prosenttiyksikkö, joka putoaa mittauksesta, on todiste siitä, että viesti alkaa vihdoin toimia — koska se pysäyttää vain ne, jotka eivät oikeasti kuunnelleet.

Torvanderin selitys nojaa puolueen sisäiseen malliin, jossa kannatus jaetaan "ydinääneen" ja "kohinaan". Kun kokonaiskannatus laskee, ydinääni ei puolueen mukaan pienene — se ainoastaan näkyy paremmin, kun kohina poistuu ympäriltä. "Jos mittarissa lukee vähemmän, se tarkoittaa, että mittaamme nyt tarkempaa asiaa", Torvander tiivistää ja lisää, ettei puolue ole koskaan ollut yhtä varma siitä, keitä sen äänestäjät oikeasti ovat.

Jokainen menetetty piste on validointi

Kampanjan sisäisessä viikkoraportissa, jonka puolue jakoi tiedotustilaisuudessa esimerkkinä läpinäkyvyydestä, kannatuksen lasku on merkitty vihreällä värillä. Punaisella on merkitty ainoastaan viikot, joina kannatus olisi noussut — koska nousu voisi Torvanderin mukaan tarkoittaa, että viestiä on liudennettu liikaa suurelle yleisölle kelvatakseen.

Puolueen valitsemat teemat, kuten "vastuullinen pidättyvyys" ja "rehellinen vähemmän", on suunniteltu erikseen niin, etteivät ne houkuttele. Sisäisen strategiapaperin mukaan onnistunut viesti tunnistetaan siitä, että vastaanottaja kokee sen sekä totena että itselleen sopimattomana. "Jos joku kuulee sanamme ja äänestää silti meitä, hän on ymmärtänyt väärin", eräs kampanjan viestintäasiantuntija toteaa nimettömänä, koska ei halua oman kannatuksensa nousevan suhteessa kollegoihinsa.

Naapuripuolueen strategi seurasi kehitystä alkuun huvittuneena, mutta pyysi sittemmin tavata Torvanderin kahvilla. Tapaamisen jälkeen hän kertoi harkitsevansa oman puolueensa kannatuskäyrän uudelleentulkintaa samalla mallilla, koska "positiivinen kehys on nykyään halvempaa kuin lisää äänestäjiä".

Vaalitutkija, jonka erikoisala on liikennevirtojen mallintaminen mutta joka pyysi saada kommentoida ilmiötä sen kiinnostavuuden vuoksi, pitää mallia matemaattisesti kestämättömänä mutta myöntää, ettei sitä ole vielä onnistuttu kumoamaan käytännössä: joka mittauksella luku pienenee, ja joka kerta puolue selittää sen johtuvan siitä, että malli toimii. "Ainoa tapa todistaa malli vääräksi olisi, että kannatus nousisi. Sitä ei ole vielä sattunut."

Torvander itse ei ole huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos kannatus laskee nollaan asti. Hänen mukaansa se olisi puolueen historian puhtain mahdollinen tulos: "Silloin tietäisimme viimein tarkalleen, ketkä olisivat äänestäneet meitä, jos olisimme päättäneet asettaa ehdokkaita." Kysyttäessä, eikö tavoitteena kuitenkin ole voittaa vaalit, Torvander vastaa, että voittaminen on "vain yksi tapa mitata onnistumista, ja usein se häiritsee tärkeämpää mittaria."

Puolueen seuraava kannatusluku julkaistaan ensi viikolla. Kampanjatoimistossa sitä odotetaan Torvanderin mukaan "toiveikkaan rauhallisin mielin" — mitä lukemaa tahansa se sitten tuokin, se tullaan selittämään todisteeksi siitä, että suunta on juuri oikea.

Puolueen nuorisojärjestön edustaja, joka osallistui tiedotustilaisuuteen kuunnellakseen mutta ei kommentoinut julkisesti, myöntää jälkikäteen käytävällä, että malli on hänestä sekä nerokas että hieman pelottava, koska sitä on käytännössä mahdoton kumota kentällä. Jos ovelta koputus tuottaa kielteisen vastauksen, se on kohinaa; jos se tuottaa myönteisen, se on ydinääntä, joka olisi löytynyt joka tapauksessa. Kumpikaan tulos ei siis koskaan riko käyrää, ja juuri se rauhoittaa kampanjatoimistoa eniten juuri nyt: kun mikään yksittäinen luku ei voi olla huono uutinen, ei tarvitse enää jännittää seuraavaakaan mittausta, ainoastaan sen selitystä.