Uutispalvelu Ajantasa lupasi seurata Ruotsin vaalien ääntenlaskentaa "sekunti kerrallaan", ja pysyi sanassaan tarkemmin kuin kukaan ehti odottaa. Torstai-iltana kello 21.03 alkanut suora lähetys näytti yhtä ainoaa vaalilautakunnan pöytää Tukholman esikaupungissa, jossa virkailija avasi kirjekuoria rauhallisessa mutta tasaisessa tahdissa. Lähetys jatkui aamuyöhön asti ilman yhtäkään leikkausta tai mainoskatkoa.
Ratkaisu syntyi, kun etukäteen pelättiin laskennan viivästyvän poikkeuksellisen vilkkaan ennakkoäänestyksen vuoksi. Ajantasan toimituspäällikkö Antti Saloranta kertoo, että viivästymisuhka koettiin toimituksessa ennemmin tilaisuutena kuin ongelmana. "Jos laskenta hidastuu, se ei tarkoita, että meidän pitäisi näyttää vähemmän. Se tarkoittaa, että meillä on enemmän aikaa näyttää sama asia tarkemmin", Saloranta sanoo.
Lähetyksen suunnitteli ja sitä isännöi seurantavastaava Terttu Verkkainen, joka on toimituksessa tunnettu kyvystään pysyä rauhallisena tilanteissa, joissa ei tapahdu juuri mitään. Verkkainen kommentoi jokaista kirjekuoren avausta erikseen, arvioi virkailijan sormien liikettä ja vertasi tempoa aiempien vaalien vastaaviin hetkiin, joita tuotanto oli koostanut valmiiksi taustamateriaaliksi. "Tämä on nyt selvästi ripeämpi ote kuin viime kunnallisvaaleissa", hän totesi kello kolme yöllä, kun kuudeskymmenesviides kirjekuori oli avattu.
Yksi kirjekuori kerrallaan
Lähetystä seurasi parhaimmillaan yli sata tuhatta katsojaa, vaikka ruudulla ei kolmeen ensimmäiseen tuntiin tapahtunut virkailijan käsien liikkeen lisäksi juuri mitään. Ajantasa palkkasi lähetykseen myös kaksi ulkopuolista kommentaattoria, entiset yleisurheiluselostajat Juha Ranta ja Mikko Huttunen, jotka analysoivat kirjekuorien avaustekniikkaa kuin se olisi lajisuoritus. Ranta piti virkailijan otetta "teknisesti puhtaana mutta hieman varovaisena loppukiristä ajatellen", kun taas Huttunen arvioi, että pöydällä oli havaittavissa "pientä epävarmuutta liimapinnan kohdalla".
Katsojien joukossa oli myös niitä, jotka eivät osanneet lopettaa seuraamista. Eläkeläinen Pirkko Nieminen Vaasasta kertoo jättäneensä lähetyksen auki taustalle nukkumaan mennessään ja heränneensä aamuyöllä siihen, että sama virkailija avasi yhä kirjekuoria, nyt vain toisessa paidassa. "En tiedä, vaihtoiko hän vaatteet vai oliko se joku toinen. En uskaltanut kysyä keneltäkään, koska en halunnut myöntää katsoneeni koko yön", Nieminen sanoo.
Osa katsojista alkoi seurata lähetystä toisen ruudun kautta samalla, kun varsinainen tulospalvelu ilmoitti kokonaistuloksia huomattavasti nopeammin muualta koottujen laskentatietojen perusteella. Saloranta ei pidä tätä ristiriitana, vaan pikemminkin todisteena siitä, että katsojat kaipaavat "kokemusta, ei pelkkää tietoa". Hän ei osaa sanoa, moniko lähetyksen katsojista tiesi vaalien lopputuloksen jo ennen kuin lähetyksen kirjekuoripino oli edes puoliksi käyty läpi.
Aamuseitsemältä lähetys päättyi ilman erillistä lopetusta: kuva vaihtui hiljaa aamu-uutisiin, ja pöydällä oli tuolloin avattuna 412 kirjekuorta yhteensä noin kuudesta tuhannesta. Saloranta pitää kokeilua onnistuneena ja aikoo tehdä samasta kaavasta pysyvän osan seuraavia vaaliöitä. Toimituksen sisäisessä palautekeskustelussa nousi esiin vain yksi kehityskohta: seuraavalla kerralla kameran olisi hyvä olla suunnattu myös jäljellä olevaan kirjekuoripinoon, jotta katsoja voisi itse arvioida, kuinka pitkä yö on vielä edessä.